Joskus jotkut asiat loksahtavat kuin itsestään halutulle tolalle. En olisi arvannut illan alussa, mutta lopulta sain Jänön viereeni yöksi edellisen päivityksen hilluntojen seurauksena. Voi hyvänen aika, kerrankin joku saa jopa minut sanattomaksi ja ujoksi, se oli kerta kaikkisesti jotenkin aivan liian suloista ja söpöstä, pehmeetä ja herkkää ja hellää ja miten se oli siinä mun vieressä ja silitteli mun kasvoja ja oli niin varovainen liikkeissään etten mä muista sellasta olleen varmaan edes silloin kun seksiä ensimmäisiä kertoja jonkun kanssa harrasti, nykyään kaikki sujuu niin rutiinilla ja vaikka jännittää ja pelottaa ja huolettaa niin omia liikeratojaan toistaa jo melkoisella lihasmuistilla, seksi on jossei nyt sentään suoritusta niin ainakin varmaa ja tuttua. En tarkoita sitä, että uuden ihmisen kanssa olisin edelleenkään mikään seksin ylipapitar, niin helposti sitä kuulostelee toisen liikkeitä koettaa miellyttää ja hakea toiselle hyvää oloa, että äkkiä jää itse kokonaan ilman jollei varaansa pidä, jossain syvällä selkäytimessä istuu huoli riittävyydestä kelpaavuudesta sopivuudesta vaikka kai se jo siinä vaiheessa todennettu on, kun toisen sinne sänkyynsä on selällensä saanut, mitä se hupsu mieli silloinkin vain murehtii. Helpommin sanottu kuin tehty ja kai se on parempikin että seksiin liittyy jännitystä kerta toisensa jälkeen. Muuten niin dominoivana tyyppinä minä, kuten tavallista hallitsevien hahmojen keskuudessa, tykkään tulla otetuksi, painetuksi seinää vasten, sinä viet minä vikisen, käske ja komenna ja minä tottelen mitä vaan miten vaan, ja nautin kyllä jos joku ottaa vällyjen välissä ohjat käsiinsä.
Nyt ei niin käynyt, ja se tässä varmaan tekikin myös oman itsen niin kuuntelevan herkäksi, epävarmaksi ja ujoksi. Jänönen ei ole sellainen, se on varmaan aika kokematonkin luulen, tai ei sille koskaan ainakaan kukaan tunnu kelpaavan, ehkä jännitys on liikaa tai kriteerit kertakaikkisesti kovin korkeat, en minä tiedä enkä sinänsä välitä koska minähän sen viimein nyt petiini sain. Sen kädet kulki pitkin mun kylkikaarta ja pakaroita, ei jeesus millainen täyttymys kun kämmenet viimein kulkee alushousujen rajan yli ja alle, sormet hakeutu toisien lomaan, voi herranjumala se piteli mua kädestä kiinni koko yön. Koko yö, käsi kädessä, sen huulet hakeutu mun niskaani tasaisin väliajoin näykkimään nuolemaan suutelemaan, rintakehä selkää vasten sydämen syke huokaava hengitys, voi hyvänen aika. Voi hyvänen aika.
Ja nyt Jänö varmaan on kuin ei olisikaan seuraavan kerran kun nähdään, niinhän se tietenkin tekee, näin nämä tarinat menevät kerta toisensa jälkeen, voi poikapoloiset kun te olette ennalta-arvattavia. Mutta tätä muistoa se ei minulta enää pois saa eikä voi mitättömäksi tehdä, minua hymyilyttää ja kiherryttää ja pelkkä ajatus siitä nostaa hellyyttä pintaan. Miten suloinen voikaan toinen ihminen olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti