Kerään hiljalleen kotivaraa, ylähyllyt täyttyvät näkkileivistä ja pussikeitoista, pata-aineksista papupurkeista pikanuudeleista, linssejä on varmaan kolme kiloa. Joku kanisteri ja toinenkin tarvittaisiin vedelle, entä lääkkeet mistä niitä haalisi (ja miten malttaisi olla syömättä rauhoittavat niksnaksvekshet) ja kai se viinapullovarasto jos jokin olisi viisas sijoitus, sen kanssa kehräisin kuin karhu pesässään ja kämmenellä läppäisin jos ahnas kämppis yrittäisi apajille (tai tarjoaisin tuikun litran ruukullisen murheeseen, enhän minä olekaan ahne, unohdin). Vessapaperista eristepinta romukaapin peräseinälle. Ja kissa, mitäs kissa syö, voiko sen päästää pihalle jos tiukka paikka tulee, saako se poloparka mitään kiinni, kotona lellitty kissankulta pullanmuru, kisukisu kippurahäntä ruususuu. Patteritkin pitäisi muistaa, onneksi on radio. Ja jodi, liittyiköhän se vain ydinlaskeumaan, ehkä sen voi unohtaa.
Ei se kotivara katastrofilta pelasta mutta jos nyt lohduttaisi pari kolme alkupäivää ja jos ihan hirmuinen kiire tulee niin saahan tuosta reppuun retkimuonaa, paina sitä kaasua nyt mennään hippulat vinkuu jo. Kanistereita onkin siis syytä hankkia paitsi veden, myös bensiinin varalle. Ja pitää varoa, ettei liikaa kuitenkaan varastoi ettei saa kutsumattomia vieraita, olen nähnyt niitä dokumentteja riittämiin missä pahalainen vaanii ja tahtoo osingoille, ties vaikka sitoo nilkasta kellariin ja paloittelee pannuunsa.
Suututtaa, että Jyväskylän Mauno päästetään Kansanradiossa kerta toisensa jälkeen ääneen. Eiköhän hän ole jo oman osansa mediatilasta saanut, mokoma toope. Ulkona ihmeellinen valo houkuttaa käpertymään kirjan kanssa peiton alle, mutta taidan reipastella kirjastoon äänestämään. Ja hakemaan pari kirjaa lisää.
