28.3.16

Levoton minä

Mua vaivaa levottomuus ja kyllästyminen, mä en jaksa tasaista elämääni jossa ei tunnu tapahtuvan mitään, mikään ei muutu eikä liiku ja mä vaan oon tässä ja odotan, mitä mä odotan? Oon niin lopenuupunut ryytynyt hyytynyt ja vittuuntunut K:n kaipaamiseen ja sen perään parkumiseen, mä haluan sen vaan pois elämästäni jotenkin mutten kuitenkaan pysty sulkemaan siltä ovia, aina se jonkun rakosen löytää josta ryömiä sisään lämmittelemään eikä mulla ole sydäntä häätää ketään pakkaseen. Mä en ole sellainen ihminen enkä mä halua sellaiseksi tulla, minä kuuntelen ja autan ja ymmärränkin joskus ehkä, ja vaikken mihinkään pysyisikään en minä tietoisesti toisille pahaa tee. Joten miten voisin ilmiselvästi pulassa olevan ihmisen hylätä vaikka hyvin ymmärränkin sen käyttävän rakastunutta sydäntäni vain julmasti hyväkseen, lohtua ja apua ja joku joka hoitaa ja selvittää asiat, asiat kuntoon siihen minä kelpaan.

Omat asianikin ovat kunnossa ja kunnolla, tämän kevään olen selvinnyt ryyppäämättä ja masentumatta (vielä, onhan tässä aikaa ja mahdollisia katastrofeja ovella jonoksi asti tai jossei jonoksi niin ainakin isojen mullistusten aluiksi sentään, kuinka hupsua että samalla toivon muutosta ja liikettä ja tapahtumia ja kuitenkin pelkään niitä, pelkään että ne muutokset ovat aina kivuliaita ja harmillisia ja kiertyvät rahaan ja toimeentuloon, kaikkeen siihen turhaan ja tyhjänpäiväiseen energiat imevään pyörteeseen joka haukkaa värit maailmasta ja tekee musta pelkän harmaan huolestuneen rätin joka pyyhkii joka pöytää paniikissa selvitäkseen, en mä sellasta muutosta halua enää olkoon tasaista sitten jos se on ainoa vaihtoehto) ja olen mukana siinä ja tässä ja tuossa toiminnassa, kyllä mulla tekemista piisaa millä portteja K:ltakin sulkea, minä se jaksan innostua.

Samalla on kuitenkin niin kovin yksinäistä. Ei sillä tavalla, että kotosalla itkeskelisin rakkaudetonta elämääni, mutta kuitenkin sillä tavalla, että koen kaipuuta toiseen ihmiseen. Toisiin ihmisiin. Johonkin. Mä haluan rakkautta ja seksiä, seksiä ja rakkautta ja niiden rinnalla kaikki mitä mä teen tuntuu jokseenkin toisarvoiselta puuhastelulta, nää mun asiat ja tekemiset ei riitä täyttämään sitä kaikkein perustavanlaatuisinta halua joka voimistuu viikko viikolta ja jonka mä tunnen kyllä mutten pysty sitä tarvettani tyydyttämään en mitenkään. Koska siihen tarvitsisi toisen ihmisen, ja niissä hommissahan mä olen aina ollut huono kaiken pärjäämiseni keskellä, mä oon liian vaikea ja vaativa ja haastava ihminen, mun lähellä ei vaan ehkä ole kenenkään hyvä olla ja siksi rakkaus jää saamatta. Kun vaihtoehtoina on pehmeämmät ja sopuisammat ja sulavammat ihmiset miksi kukaan valitsisi kulmikasta kipunoivaa kapinoitsijaa. Ei miksikään. Just näitä tällasia juttuja, että juu voin herättää ihailua ja ihastustakin että siinäpä älykäs ja voimakas ihminen, mutta jokainen kyllä käpertyy sen vähemmän voimakkaan ihmisen kainaloon yöksi mieluumin. Onko se jotenkin näin, vai pitääkö vaan aatella, että jos harvassa ovatkin ne minuun rakastuvat niin jossain niitä kuitenkin piilee, että joku ei kaipaakaan sitä pehmeää ja sopeutuvaista vaan haluaa haastetta ja kipinöitä ja jotain sellaista mitä minussa olisi. Koska kyllä mä koen että annettavaa olisi paljonkin, että olen aika ihana ja erityinen mutta kieltämättä pelottaa myös melko paljon että ehkä en olekaan, että ehkä en vaan olekaan mitään muuta kuin hankala ja ärsyttävä ja niin luotaantyöntävä ettei sitä rakkautta ole korteissa enää tarjolla. Ehkä oon ruma. Mitäpä mistään luonteesta ja aivojen hölinöistä, ehkä kaikki on niin simppelin yksinkertaista että olen vaan niin ruma ettei ketään kiinnosta. Hohhoijaa.

Pointti tässä on siis se, että kaipaan rakastamista ja etenkin rakastettuna olemista, kaipaan vastavuoroisuutta ja hullaantumista ja hellyyttä. Enkä tiiä yhtään mistä sitä saisi, mistä lähteä edes etsiskelemään, mistä ne muut ihmiset itelleen toisiansa löytävät kun musta tuntuu että vaikka miten kuljen ja käyn paikoissa niin ei missään kohtaamisessa ole häviävänkään pientä hitusta mihin tarttua, ei vastaan tule ketään eikä mitään. Missä kaikki on?