Kesätunnari

She came from Greece she had a thirst for knowledge,
she studied sculpture at Saint Martin's College,
that's where I,
caught her eye.
She told me that her Dad was loaded,
I said "In that case I'll have a rum and coca-cola."
She said "Fine."
and in thirty seconds time she said,

"I want to live like common people,
I want to do whatever common people do,
I want to sleep with common people,
I want to sleep with common people,
like you."
Well what else could I do -
I said "I'll see what I can do."

I took her to a supermarket,
I don't know why but I had to start it somewhere,
so it started there.
I said pretend you've got no money,
she just laughed and said,
"Oh you're so funny."
I said "yeah?
Well I can't see anyone else smiling in here.

Are you sure
you want to live like common people,
you want to see whatever common people see,
you want to sleep with common people,
you want to sleep with common people,
like me."
But she didn't understand,
she just smiled and held my hand.

Rent a flat above a shop,
cut your hair and get a job.
Smoke some fags and play some pool,
pretend you never went to school.
But still you'll never get it right,
cos when you're laid in bed at night,
watching roaches climb the wall,
if you call your Dad he could stop it all.

You'll never live like common people,
you'll never do what ever common people do,
you'll never fail like common people,
you'll never watch your life slide out of view,
and then dance and drink and screw,
because there's nothing else to do.

Sing along with the common people,
sing along and it might just get you through,
laugh along with the common people,
laugh along even though they're laughing at you,
and the stupid things that you do.
Because you think that poor is cool.

Pulp - Common People

Ja ikävä 90-luvulle.

Metsään meni

Vituiks män rytinällä, heti pyhien sanojen ja kärvistelyiden jälkeen lähdin kuin lähdinkin katsomaan Baarimikkoa ja siitä sitten eksyin ihanien naisten kanssa yksille jos kaksille ja kolmansillekin ollen lopulta puolen yön aikaan ne paremmat eli hämärämmät ihmispuolet keräävässä juottolassa huutamassa muiden humalasta hurmaantuneiden äänten ylitse työaikalainsäädännöstä ja tulevasta vallankumouksesta.

Ajattelin siinä sitten, että mahtaisiko olla järkevää mennä vielä norkoamaan Baarimikon luokse, jos se vaikka innostuisi ajelulle kaupungille, ja kävikin niin, että myös Jänö tuli hikisenä ja väsyneenä, kaupungin läpi hölkötelleenä sen luokse käymään. Kaksi ihanaa miestäni samassa paikassa samaan aikaan vierekkäin ja molemmat niin kauniita ja vetäviä ja ihania ja niinhän minäkin taas korkokengissäni ja kaarteet keinahdellen heilahdellen, syli täynnä lupauksia ja silmän kulmassa pilke tai ehdotuksia kourallinen, etten osannut päättää kumpaan keskittyisin, panostaisin. Toinen tekisi mieli ottaa syliin ja silittää, pitää kädestä ja katsoa silmiin ja puhua pöhköjä sanoja suoraan suuhun korvaan niskaan, toinen tekisi mieli ottaa brutaalisti sisään suuhun päälle tai alle, tukkia sen turpa ja nauravat silmät ja vääntyä nautinnon ja häpeän taakan alle koska hei miksipä ei, miksipä ihmeessä ei.

Dilemma: Jänön kanssa olisi voinut lähteä illan viimeisille hitaille, katomaan kuinka M oli saanut ei vain yhden vaan jopa kaksi naista (joista se valitsi sen vähemmän mulkun joskin hullun, josta pitääkin siltä kysellä kunhan se herää jostakin peitteiden pohjalta, pikkulinnut jo lauloivat M:n naisseikkailun pääpiirteet) vaiko pitkittää ja vetkuttaa ja loikata Baarimikon viereen.

Ja aikani kun jahkailin vaikka Jänö jo vihjaili että olut vielä olisi maistunut kävikin lopulta kuten arvata saattaa, eli kundit lähti kimpassa omille teilleen ja meitsi jäi sutimaan tyhjäkäynnillä fillarilla kotiin. Hiukan kirosin, enemmän hymyilin, lisää halusin.

Sen siitä saa kun ei valitse ajoissa.

Uus yritys

Se korkki mitään kiinni asti ees ehtiny, sain jonku kurkkutulehduksen ja päätin hoitaa sitä viskillä, koska olihan kello jo yhdeksän aamulla ja Alkokin näin ollen sopivasti auki, ja kun viski loppu nii aattelin että kapakka varmaan auttaa, ja kun kapakki meni kiinni oliki jo seuraava päivä ja sitten aattelin että ei hitto tästä tule mitään, kerran mikään edellä mainituista ei auttanut, ja hain näin ollen korin kaljaa. Nyt on näköjään siitäkin rupeamasta menny jo puoltoista viikkoa, vai onko peräti kaks, ja viime viikonlopun heilumisen jäljiltä ihan joka paikkaa ja asiaa minussa sattuu vietävästi. Pahiten aivoja, ne huutaa tuskaa ja ahdistusta ja häpeää ja pelkoa ja hätää niin, että eilen bussipysäkillä purskahdin itkuun kun kaikki tuntu niin kovin kovin pahalta. Onneksi M jeesas nukahtamislääkkeillä, niin sain viimein nukuttua. Johan viime (kunnon) kerrasta onkin joku kuukausi tai kaksi, ei sitä ravaamiseltaan muista kun joka tapauksessa on sisäinen kello juuttunut kohtaan viittä vaille mitä lie jo aikaa sitten.

Ja Baarimikko yrittää soittaa mulle, ja mä menin pirisevää puhelinta pakoon vessaan ku emmä uskalla vastata, kun on tukka rumasti ja maha solmussa ja mieli maassa puun takana. PJ pommitti tuntitolkulla tuu paneen, tuu paneen -viesteillä (no joojoo kai mä olin siinä leikissä ihan ite mukana kanssa kun tungin kieleni sen suuhun keskellä kantakapakan sohvapöytää) ja jossain vaiheessa paikallisessa diskossa harkittin vakavasti nappaavani mukaan tämän kevään ylioppilaan noin niinkun vaan testimielessä tai ehkä kokeena, että nuoremmasta vanhempaan ja takasin. No iha hyvä etten lähteny kai. Menin sitten ihan lopulta piiloon 50-luvulle sälekaihtimien taa kuuntelemaan Baddingia ja Oi jos oisit kultaseni sokerpala vain -hittejä miestenvessasta kumeella bassolla laulettuna. Sain maisteriuden kunniaksi kaljan jos toisenkin, ja lähtö jonka piti tapahtua yhden loivarin jälkeen venähti aamukolmeen. Liekö ihme jos paikat on romuna ja itku herkässä. Vaikka hitto, olihan siinä taas bailaamista kerrakseen.

Mutta nyt se on meinaa niin, että pakko saada tämä putki tältä erää poikki, tällä kertaa se tosiaan kanssa katkeaa, sillä onhan jo yksi juomaton päivä takana. Tällä erää minä voitan ja viina jää toiseksi, tällä kertaa minä en sorru.

Paluu arkeen

Meni sitten rapsakasti kännissä koko viime viikko. Tainno enemmän tai vähemmän humalassa kaikki illat ja yöt, aamulla duuniin ja töistä päästyä sama soppa eessä uudelleen. Nyt on raihnanen olo, joka paikkaa kolottaa ja silmäpussit alkaa olla varmaan pysyvä osa naamaa ku unta ei ehdi koskaan saamaan lähellekään tarpeeksi.

Mä taidan varovasti laittaa korkkia kiinnemmäs. Että esim. tänään en juo ollenkaan. Huomista on turha ajatella vielä ollenkaan, on tässäki päivässä selviimistä niinku kaikki koskaan putkeen juoneet tietää. Täytyy vaa pitää ajatukset kasassa ja mieli mahdollisimman tyhjänä, keskittyy pieniin puurtamisiin ja illalla vaan tuijottaa seinää, nukkuu univelkaa pois koska viime yö oli jo sellasta liskojen diskoa että seuraavana yönä vois jo varovaisesti toivoa ihan oikeaa untakin - jos ei luonnollisesti, niin kemialliset konstit auttaa kyllä saamaan tajunnan kankaalle.

On se kesä niin sulosta aikaa. Jos puistokelit pysyy piilossa edes muutaman päivän (kiitos sade, sada sada ropise ja pese pois mun nuhrunen sieluni tai kastele edes hiusten latvat), on pieni katkasu toivottavasti melkosen varmistettu. Sen jälkeen voi olla jo tottunu selvistelyyn niin, ettei edes sorru tinttaamaan kaksin käsin jokasena vapaana hetkenään.

As if.

Minuutteja

Tympii niin helvetisti. Tavallaan olo on ihan ok, tavallaan tuntuu siltä, että sisällä joku kirkuu aina vaan kovempaa ja käskee että lähe lähe lähe nyt lähe jo minne vaan kunhan et jää siihen istumaan, lähe baariin tai pois, missä vaan on ihan varmasti parempi, ihan varmasti nurkan takana on jotakin kunhan vaan lähet.

Mutta mä istun tässä kuitenkin kiltisti vielä yks kaks kolme viiskytkahdeksan minuuttia ja sen jälkeen meen nätisti kauppaan ja kotiin ja imuroin, enkä anna huomiota sille kuinka väärältä se tuntuu. Koska mitä muutakaan voisin tehdä? Totella ja mennä? Lähtee kapakkaan ja radalle tai soitella tutut ja tuntemattomat lävitte, ettii uusia ihmisiä ja päihtyä, ja huomenna olla entistä ahdistuneempi? Pitää lomaa (itsestäni?) ja käyttää sen olemalla mahdollisimman kaukana selväpäisyydestä palatakseni taas vaan minne? Tänne takasin, samaan kuvioon, samoihin juttuihin ja just siihen arkiseen arkeen joka ei ole ikinä hyvää eikä kivaa eikä edes siedettävää vaikka siedettävä se on, koska missään ei oo kuitenkaan lopulta sen paremmin tai huonommin, missään ei ole mitään.

Ja mä mietin ja pyörittelen josko soittaisin Baarimikolle, josko menisin käymään sen luona, josko joisin ihan vaan vähän, josko vielä kerran lipsahtaisin sen kanssa. Että auttaisko se, haluaisko se vielä mua tai haluaisinko minä sitä lopulta todella jos saisin, vielä kerranko - tai kaks tai viis - se riisuis housunsa mun edessä tai minä sen tarjoten ja tarjoutuen, hätäsesti pikasesti nurkan takana piilossa kun mikäkin nilkki. Että saisko se jotenkin ravisteltua mut irti tästä kasvavasta pakokauhusta ja samanaikasesta huikasevasta tyhjyydestä ja tylsyydestä, palauttasko sen keho hiki huohotus mut lähemmäs tätä maailmaa edes hekuman tai katumuksen voimalla.

Ja minuutit kuluu.