Katri Helenaa ei ole enää kuulunut radiosta mutta muita kappaleita kyllä, ja huomioni on tämän vuoden aikana kiinnittynyt etenkin laulutyyliin joka on ilmeisestikin peruja amerikkalaisilta räppistaroilta ja levinnyt sitä kautta myös muuhun musiikkiin, tuohon niin kutsuttuun xanor-laulantaan, jonka leimallinen piirre on laulaa niin että huulet ja kasvot liikkuvat mahdollisimman vähän mikä luo laiskanlaisen ja puuromaisen puhetavan kuin pumpulia huulissa, äänen jollainen ihmisellä on tujussa rauhottavapöllyssä. Xanori-laulu, xanor-laulanta, rauhottavarallit. Tämä on ollut muotia jo tovin mutta jatkaa vielä voittokulkuaan ja mukana on monia pitkänlinjan artistejakin kuten Edu Kettunen (ei kehäkettu-toverinsa vaan se alkuperäinen lentäjän poika, verratkaa vaikka Koneen hyytymättömyyttä Kaivoon aavikolla ja sanokaa jos ette muka tunnista ilmiötä), josta olen aikuisiällä ruvennyt tykkäämään entistä enemmän eikä rauhoittavissa mumiseminen minua sinänsä haittaa sillä mieluusti niissä itsekin mumistelisin mukavia.
Top3 masennuksesta kertovat kappaleet juuri nyt ovat Kone älä hyydy, Tämän kylän poikii ja Elämän nälkä.
