Oon miettiny jo hyvän tovin eli varmaan ainakin vuosia, koska mun tovit on melko pitkiä aikoja eikä asioiden kanssa parane hötkyllä, kattolamppuni meni rikki vuonna 2007 ja tässä vieläkin harkitsen millaisen uuden hankkisin enkä ehkä hanki koska mitäpä minä sillä kerran ilmankin olen pärjännyt. Samoin voileipäkakun tekemistä olen tässä ajatellut säännöllisen silloin tällöin nelisen vuotta nyt. Se mitä hyvän tovin mietiskelin on, että Erno Paasilinnan kuuluisa toteamus siitä, että jotta voi kirjoittaa pitää elää sellainen elämä mistä sitä kirjoitettavaa piisaa, on kovasti väärinymmärretty. Yksinkertaisempi ystävämmehän nimittäin mieltää sen niin, että E.P. tarkoittaisi jotakin villin hurjaa elämää tai ainakin sellaista jossa käänteitä iloja suruja satumuksia kohelluksia oivalluksia tai yleensäkin tekemistä on kurvit väärällään, mutta itse en ole ollenkaan varma, että toteamuksella sitä tarkoitettaisiin. Eihän kirjoittaa voi kuin elävä ihminen, ja näin ollen sen elävän elämän on oltava sellaista, joka saa kirjoittamaan. Kaikista elämistä ei kumpua kirjoittavaa minuutta, eikä kaikki elämäntilanteet ruoki kirjoittamista sillä kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan sanoi sitten taas toinen tunnettu kirjaheebeli. Onni ja seesteisyys eivät ole liikkeelle paneva voima oikein missään asiassa eivätkä ainakaan luovissa asioissa. Jossain panemisissa kyllä heh heh. Miksi luoda mitään, jos elämä on hyvin ja kaikki kohdallaan?
No enhän minä oikeasti tiedä mitä se Paasilinna tai T meinasivat, kunhan pähkäilen kun omalla kohdallani sellainen tyytyväisyys tai edes tasaisuus eivät tuota mitään sanottavaa mistään. Koko kevät on ollut aika paska mitäänsanomattomalla tavalla, musta tuntuu ettei mulla ole enää yhtään kenenkään kanssa yhtään mitään puhuttavaa koska kaikki on niin mitäänsanomatonta ja tämä se vasta onkin tovin jo kestänyt. Huomaatteko ongelman, miten voi sanoittaa sellaista mistä ei ole mitään sanottavaa! Nurja puoli puhumattomuuden ongelmassa on myös se, etten saa otetta kuuntelustakaan, mikään ei tartu ei kosketa joten minkään kuulemisessakaan ei ole mitään mieltä.
Mieli hukassa, kaikki on niin turhaa terveisin peikkopoika kasikuus.
Ps. en oo peikko en poika enkä kasikuuskaan.
