Hiljaisuutta

Oon viettäny jokseenkin hiljaiseloa tässä, masennus on sittenkin yrittäny hiipiä kimppuun ja kuiskailla kuinka huono, epäonnistunut, tympeä ja kaikintavoin vastenmielinen ihminen olen. Oon yrittäny olla kuuntelematta, mutta väkisinhän se painaa hartioita kasaan ja saa tuijottamaan ulos ikkunasta tunnin toisensa perään.

Juhannuksen vietin rymyten toisessa kaupungissa vanhojen ystävien, ystävien tuttujen ja tuttujen kavereitten kanssa päätyen kaksien jatkojen kautta lopulta muutaman sata kilometriä toiseen suuntaan seuraaviin juhliin perinteisempiin mökki ja sauna ja olutboksi -maisemiin. Kaikenkaikkiaan kaikki meni hyvin ja hauskaakin oli, enkä ollenkaan murehtinu olemistani ja ihmisiäni ja tulevaisuuden päämäärättömyyttäni.

Ehtihän sitä sitten murhetia myöhemminkin. Latistavat ja uuvuttavat ajatukset ei vaan tahdo jättää mua rauhaan, ne vie ilon lähes kaikesta niin, ettei mistään tule mitään eikä pakopaikkaa löydy kun telkkarin rätinän seuraamisesta. Kas kun mikään lukeminen, ajatteleminen, ihmisten tapaaminen tai liikkeelle lähteminen ei tuota kun vertailun kohtia, mahdollisia maailmoita ja vahvistavia tunteita sille, kuinka väärin on koko elämänsä elänyt tähän pisteeseen päätyen ilman vieläkään missään näkyvää MITÄÄN mitä minä haluaisin. Kaikilla muilla se tuntuu olevan, ja oli se harhaa tai ei, se saa mun ajatukset kiertämään kehää ja murehtimaan niin rankalla voimalla kaikkea, että on kertakaikkisen parempi jäädä kotiin turruttamaan päätä mainoksilla ja välkkyvillä valoilla.

Mä tarvisin jotain, josta innostua.

Hei hei mitä kuuluu

No kas mitäs tässä! Ihan jees, aurinko paistaa ja mun mielikin paistaa rapeita ajatuksia ja fiiliksiä niin vauhdilla että tarttis varmaan skootterin, mikä depressio häh, emmä sellasesta kärsi, oonko muka joskus kärsinyt? Tervetuloa mania, heipparallaa typerä masennus. Älä tuu takas pliis, kerää luusi siis.

Oon taas ryypänny. Ei mikään yllärijuttu. Dokatessa sattumalta päädyin Pörröpään luokse yöksi, sillä on ihan helvetin mahtava kämppä nykyisin. En ookaan tässä uusimmassa kämpässä käynyt, kas kun se on heilastellut sen ajan kun se on tuossa asunu, ja yrittäny vissiin olla kunnolla muiden naisten kanssa jottei oman kanssa tulisi kränää. Tai mistä minä tiiän, nyt se kuitenkin ite mut mukaansa pyysi, kun lähettiin Kirjailijan luota jatkoilta hiipiin valoisaan kesäaamuun. Juotiin siideriä, poltettiin hatsia, turistiin niitä näitä ja voi sitä murua kuinka sitä jännitti olla mun seurassa, kun ei olla pitkään aikaan oltu kahdestaan ja kun edelleen joku kipinä siinä välillä lyö tahtia tapaamisiin niin selvästi että siitä voi melkeen ottaa kädellä kiinni ja pistää taskuun talteen. Joten samaan sänkyynhän sitä mentiin, sylikkäin ja silitellen ja toisen hengitystä kuunnellen ja arvatahan sen saattaa miten siinä käy - sammuttiin totta kai. Aamulla töissä oli vähintäänkin lupsakka olo, etten sanoisi, menee aika kierroksille ku juopottelee aamuun saakka ja nukkuu miten sattuu muutaman tunnin ja sitten skulaa päivän bentsopöhinässä. Pienessä vaan, jottei iske alkoholimasennus, emmä töissäni ny sentään missään kuoseissa ole.

Kirjailijan kanssakin on tullu aika paljon tinailtua, mutta nyt Kirjailija ja Jänö on riidoissa ja oon siitä murheellinen. Mä en tajuu tollasii ihme pullisteluriitoja, jossa varsinaisesti ei oo mitään muuta kun jääräpäistä ylpeyttä jaksaa olla loukkaantunu jostakin toisen hölmöilyistä. Joo, ihmiset sanoo toisilleen pahasti etenkin päissään, ja Kirjailija oli vissiin avautunu verkossa (mitä mä sanoin siitä tekniikan kehityksen tuottamasta luvattoman helposta yhteydenpidosta via kännykät ja tietokoneet...) Jänön asenteesta ja tavasta olla ja kuka tietää mistä hitosta, josta Jänö toki fiksuna ja filmaattisena veti herneet nenään lyöden välit poikki. Minkälaisten teinipoikien kanssa mä oikeen pyörin? Ja toikin koko pöljä tappelu kai sai alkunsa vaan siitä, kun Jänö ei tullu vuosisadan bileisiin, jotka mulla oli kunnia järjestää.

Ei sillä, kiva olis ollu jos olis tullu meinaan oli sellaset kekkerit että oksat ja männynkävyt tieltä pois. Mut että siitä nyt silti tarttee riitaa kehittää kenenkään kanssa, niin sitä en tajuu. Oon ite ylipäätään kehno tappelija, mulla ei riitä kärsivällisyys niin paljoo että saisin riideltyy edes kesken riidan kovin kauaa kovin kunnolla, alan yleensä hihittään ku lähen jollekin metatasoille koko touhussa tsiigaileen itteeni ulkopuolelta irti tunteista ja tunnelmista, niin eihä siitä sitten mitää tuu. Saati sitten, että jotain vihanpitoo pystysin jaksaisin saati haluisin ylläpitää päiviä tai viikkoja, hitto vie kuukausia, niinku ton skenen kundit tekee. Kirjailijaki aikanaan piti jotain ihme vihanpitoo mua kohtaan jonku vuoden, haloo onks valoo ja miks vitussa?

Että näin se elämä taas virtaa ja pulppuaa suonissa ja mielessä, mielen vieressä kropassa koko hela hoidossa, että miten sitä ees vois olla vihanen kellekään kun kaikki on niin kovin ihania ja kauniita ja mahtavaa seuraakin. Jalat syyhyää päästä radalle ja paikkoihin, ihmisten koteihin kapakoihin ja jonnekin jännittävään, bileisiin ja syleihin ja loputoman pitkiin valoisiin öihin.

Määki määki mää!

Mää kanssa kun en oo koskaan tällasta tehnynnä! Joku on joskus tätäki paskaa lukenu, joten nytten teen!

NYT:
1. Onko isäsi nyt kotona?  Jaa hä? Ei oo isää.
2. Onko sinulla panta nyt päässäsi?  Vanne mulla päätä kiristää.
3. Kuunteletko nyt musiikkia?  Emmä, oon töissä.
4. Paistaako ulkona nyt aurinko? Voikohan se paistaa näin aamulla? Kai se vois, muttei paista, joku tollanen puolipilvisyys näyttäs olevan.
5. Onko sinulla hiukset auki nyt? Pistin ponnarille.

SITÄ & TÄTÄ:
1. Oletko väsynyt?  Jeppis, mut en vielä nii paljon, ku mitä tiiän olevani muutamien tuntien päästä.
2. Mitä luulet että tarkoittaa sana 'mañana'?  Huomista espanjaksi. Luin sitä joskus alkeet, oli kivaa ja helppo kieli (kai).
3. Koska leikkasit viimeksi kyntesi?  Hmmmmm en tiiä. Vähän klipsin ennen lakkaamista varmaan muutama päivä sitten.
4. Saatko jalan takakautta päähän?  Mää en tajua mitä tää tarkottaa. Takakautta? Jaa että venyttäen? No oon jäykkä ku seiväs ja paskana joka paikasta, vitut minä mitään saa minnekään.
5. Pureskeletko kynsiäsi?  Ny kyllä mä vähän, hyihyi minua.

TULEVAISUUS:
1. Mitä teet tänään?  Töitä (hähä en kerro millasii), toivottavasti syön pitkän lounaan, aattelen ja murehdin.
2. Tuleeko sinusta lattiamuurari?  Mikä helvetti?
3. Vaiko leipuri?  No ei tasan, vaikka leipoilen sillon tällön, vaikken ite haluukaan sitten kuitenkaa syyä niitä leipomuksia.
4. Oletko ikinä haaveillut lentäjän urasta? No joskus ihan palkan takia, ja kun haaveilin lentoemojen panemisesta.

TÄNÄÄN:
1. Oletko jutellut tänään tytölle/pojalle johon olet ihastunut? No oon kai joo, useemmallekin.
2. Oletko tajunnut tänään jotain uutta? Mä en tajuu koskaan mitään, oon vajaa.
3. Oletko kaivannut tänään jotakin? Niitä tyttöjä/poikia, johon oon ihastunu. Tainno jos ollaan rehellisiä, niin kaipaan seksiä joko niiden tai vaikka jonkun tuntemattoman kanssa.

VIIMEISIN HENKILÖ:
1 .. joka makasi sängyssäsi? Kissa(t)? Onko se henkilö, mun mielestä vähän on. Ite makasin ihan muussa, kun omassa sängyssäni.
2 .. joka sai sinut itkemään? Minä itse, ryvin eli rypesin eli kieriskelin oikeen tujusti itsesäälissä.
3 .. jonka kanssa menit viimeksi syömään? Olisko äitee, vai kävinköhä välissä jonku muunki kanssa. Tainno lounaalla olin työkavereitten kanssa myös.
4 .. jonka kanssa menit shoppailemaan? Mää en kyllä shoppaile, kauheinta paskaa mitä maailmassa on. Ohimennen jotain joskus ostan, joten varmaan Heila oli messissä ku ostin jonku kynsilakan.
5 .. kenen kanssa olit suihkussa? Itteni. Ja Heilan joskus sata vuotta sitten.
6 .. joka sai sinut nauramaan? Hassu pehmolelu Heilan sylissä.
7 .. joka sanoi sinulle rakastan sinua? Heilahan se varmasti.
8 .. joka laittoi sinulle viestiä keskellä yötä? Hmmmm Jänö tai Heila tai M tai PJ.

YLEISTÄ:
1. Lempipaikka? Zandvoort ihan saletisti. Se meri ja äärettömyys. Varmaan mikä vaan muukin pohjoisen ääretön merenranta.
2. Tatuointeja? Hyi, ne on rumia. Jotenki tosi white trash.
3. Mitä pelkäät eniten tällä hetkellä? Hiipumista, tyytymistä, uskaltamattomuutta muutokseen.
4. Kenestä pidät? Ihanista ystävistäni, mukavista tutuistani, kissoista.
5. Pitääkö kukaan sinusta? Sillon ku menee hyvin niin tuntuu että monikin (koska miks ne muuten mun seurassa ikinä ois), sillon ku menee depression kautta niin luulen, että samat ihanat vihaa mua (ja että ne on mun seurassa säälistä tai kun eivät kehtaa sanoa että painusin helvettiin). Mut kai oikeestikin on ihmisii, jotka musta pitää, kyllä mä sen jo melki uskon.
6. Tykkäätkö olla ihmisten kanssa?  Todellakin, pelkään yksinäisyyttä.
7. Laulu joka soi päässäsi tällä hetkellä?  Kun aloin miettii, ni meni sekamelskaksi. Ehkä Rintintin.
8. Oletko ollut radiossa/tv:ssä? Itse asiassa monta kertaa, molemmissa.
9. Oletko ikinä pitänyt henkilöstä joka on kohdellut sinua huonosti? No mitä sekin tarkottaa. Varmasti joo huonosti on kohdeltu puolin ja toisin, mikä jeesus se minä muka oon.
10. Mikä laulu muistuttaa sinua ihastuksestasi?Kenestäkä niistä? Ei oo tällä hetkellä mitään leimallista esim. Jänöön tai Heilaan tai keneenkään muuhunkaa ihasteluun. Vanhoihin on jotakin.
11. Mitä sinulla on päälläsi tällä hetkellä?  Ihanat oranssit kengät, sukkikset, hame, lemppari-paita, palestiinahuivi ja musta joku avonainen nappipaita.
12. Nimeä kolme asiaa jotka teet päivittäin?  Ahdistun, mut en muista oo varma. Yleensä syön ja oon hereillä kans.
13. Paljonko sinulla on rahaa tällä hetkellä? Aika naheesti, mut ihan jees siihen nähden kuin paljon oon tuhlannu viime viikolla.
14. Onko sinulla sukat jalassa? Sukkahousut.

VIIMEISET:
1. Viimeinen juomasi juoma? Vissyä, sitä ennen siideriä.
2. Viimeinen lukemasi koulukirja? Mikä hitto? Ei todellakaan mitää käsitystä, luetaanko koulukirjoja silleen kokonaan, ku eikö niitä katella kappaleittain? Yliopisto kun ei oo todellakaan mikään koulu, joten varmaan sitten siis lukiossa oon viimeks ollu koulukirjojen kanssa, eli hmmmm olisko sitten joku reaaliaineiden kirja.
3. Viimeinen ostamasi asia? Vissy.
4. Viimeinen katsomasi elokuva? Prometheus.

OLETKO KOSKAAN:
1. Käynyt Euroopan ulkopuolella? Ihan snadisti.
2. Mitä kaverit merkitsevät sinulle?  Kaverit on kamalan tärkeitä, niistä täytyy pitää kiinni. Ilman kavereita vajoaisin varmaan kaulaani myöten masennuksen suohon, eli merkitys on paitsi hupi ja viihde, myös turva ja läheisyys.
3. Kuunteletko nyt jotain kappaletta? Päänsisäsiä jollotuksia.
4. Oletko koskaan menettänyt ketään, jota et voi saada koskaan takaisin?  Mitä sekin sitten tarkoittaa, takasin millä tavalla? Oon kadottanu monia ihmisiä ihan yhteyttäpitämättömyyttäni ja se kaduttaa. Olen eronnut, en saa takasin niitä suhteita mitenkään. Sanoisin, että oon menettäny tilanteita ja ihmissuhteita.
6. Lempikarkkisi? Apa-nami.
7. Kaakaota? En tahdo, makiaa.
8. Paljon sinulla menee rahaa kerralla kun olet shoppailemassa? En shoppaile, se on kauheeta paskaa. Jos ja kun ostan jotain, niin rahaa voi mennä kerralla 1-200e
9. Käytkö salilla? No e.
10. Oletko koskaan meinannut kuolla? Meinannut ja meinannut, oon yrittänyt kuolla.
11. Onko suvussanne ketään julkkista tai rikasta ihmistä? Eipä taida olla.
12. Kuinka monta autoa perheelläsi on parhaimmillaan ollut samaan aikaan ? Mistä minä tietäsin, veikkaan että kaksi.
13. Kuka lähetti sinulle tekstiviestin viimeksi?  Ulkomaalainen tuttu.
14. Haluaisiko kukaan muu olla sinä? En usko, vaikka oonki aika menevä ja ihana.

Alkukesän raskaus

Ei luojan kiitos sentään mikään uuden elämän synnyttämiseen liittyvä raskaus, sehän tästä elämästä vielä puuttuiskin. Ratkiriemukasta oliskin.

Kevääseen ja kesään liittyy kuitenkin uuden elämän mahdollisuus monella muullakin tapaa, koska pääsykokeiden kautta erilaiset urat ja opintopolut aktualisoituu hiljalleen ihmismassoille. Ja mä huomaan aina, kuinka mun kuolemansyntini on kateus, ikinä irtipäästämätön katkeruus omista valinnoistani tai niiden tekemättä jättämisestä ja kateus kaikkia rohkeita ihania kauniita uskaltavia ihmisiä kohtaan, jotka haaveilee ja unelmoi ja uskaltaa pyrkiä kohti niitä unelmiaan ilman sitä latistavaa ja käpertävää häpeää ja uskonpuutetta, joka toisilta syö uskalluksen ennen kun sitä on edes syntyny.

Tänäkin vuonna ihmiset on päässeet niihin kouluihin, joihin minäkin olisin halunnut. Tänäkin vuonna ihmiset on pyrkineet ja epäonnistuneet niihin pääsemisessä. Tänäkin vuonna ihmiset haluaa, pyrkii, pääsee tai on pääsemättä niihinkin kouluihin, yliopistoihin, joihin minä olen päässyt ja joita minä en ole pitänyt minään, ja tänäkin vuonna ihmiset valmistuu niistä iloisina, onnellisina ja ylpeinä saavutuksistaan, ja mitä mä tunnen. Pettymystä, häpeää, masennusta, riittämättömyyttä ja ennen kaikkea, eniten ja kipeiten, samantekevyyden tyhjyyttä ja vihaa itseeni kohtaan. Miksi mikään ei tuota mulle mielihyvää, ja miks sellaset asiat, jotka vois sitä tuottaakin, mä suljen pois jo ennen kun ees kokeilen niitä, miks mä pelkään niissä epäonnistumista niin rajusti, etten mä edes yritä.

Ja sitten sitä ei enää jää jäljelle muuta tehtävää, kun kahdehtia vierestä kun toiset saa sellaisen elämän (mahdollisuuden siihen elämään, opinpolun ja tien jota pitkin kulkea, eihän kenellekään tarjottimella valmista tule, ota tästä ja nauti, kulje kohti vehreitä oksia ja valoa), josta itsekin haaveilin silloin kun vielä haaveilin mistään.

Enää mä haaveilen vapaapäivistä, päihteistä, satunnaisesta seksistä ja mahdollisuudesta olla mahdollisimman kaukana musta itsestäni. Koska mä en pidä itsestäni enkä mä pidä siitä, mitä mä olen ja mihin mä olen itse itseni sulkenut. Ja musta tuntuu, että elämä näyttäytyy edessä vaan synkkänä sotkuna, jossa mikään majakka ei hohda kutsuvaa valoa antaen suuntaansa mulle, jossa mun on pakko rämpiä kahlata sählätä ponnettomasti eestaas ei-minnekään mihinkään jollei korkeintaan aina vaan syvemmälle siihen suohon jota Aikuisuudeksi kutsutaan, ja joka ei tunnu pitävän sisällään mitään, mitä mä haluaisin, eikä siihen syytä ole kessään muussa kun mussa itsessäni ja siinä, etten mä ikinä tehny mitään mitä mä halusin enkä siksi enää edes tiedä mitä haluta.

Viskiä, jatkoja ja muutama huomio

Jänö sammahti jo joskus kolmelta, se nukku vuoroin pää mun, vuoroin Heilan sylissä. Silittelin sen tukkaa ja niskaa, pehmoista ja sileää ja mietin kuinka paljon tekeekään mieli toiseen koskea, kuinka kiva olis painaa kasvot sen niskaan ja vaan olla. Kun se otti kädestä kiinni ja silitti takasin, tuntui että sydän pakahtuu samalla tavalla kun se teki tollasista jutuista joskus kun ikää oli viistoista ja elämän paino tuntu välillä suorastaan pakottavalta voimalta. Ei kai sitä ihminen koskaan varsinaisesti kasva sillä tavalla mihinkään, etteikö ne samat tunteet ja fiilikset edelleen olis olemassa, ihminen vaan vanhetessaan unohtaa ja turtuu, ja yrittää vakuuttaa itelleen että se on sitä viisastumista. Tyhmenemiseks sanoisin minä, niin monia sosiaalisia koodeja opittavaksi ja ihan turhaan noudatettavaksi.

Aamulla me katottiin Heilan ja T:n kassa hippi ja armeijakundi erämetässä -ohjelmaa. Lepposin krapulapäivä pitkään aikaan, juotiin lonkeroo ja syötiin salmiakkii ja tsiigattiin äijien tempoilua viidakossa metässä aavikolla hangessa. Sitten piti lähtee kotiin ja petiin ja nukkuun, että tänään selviäis taas töissä ja aivot ei olis ihan juustoviipaleina. Venähti vähän pitkäksi nimittäin koko viikonloppu taas, pidin vapaata jo torstaista joten hillumistahan se sitten oli, itkin lujaa ulos ahdistusta ja masennusta, pettymystä valmistumiseen ja elämääni, surkeuttani ja suruani kaikesta saamattomuudesta, osaamattomuudesta ja alisuorittamisesta ja vedin siinä ohessa tilin saldon vissiin miinuksella (en uskalla kattoo onko näin, toivon saavani velkoja takasin ja näin kattavani alkukuun ennen rahapäivää). Hyvä viski houkutteli jatkamaan ja jatkamaan, ja kun siihen yhdistyi se Jänön läsnäolo, niin eihän siinä voinu kun mennä sinne T:lle jakoille ja jäädän kun ei ollu syytä lähteä poiskaan.

Ja mä tykkäisin että elämä vois olla noin vaan, ettei tarvii lähtee jossei haluu muttei tarte jäädäkään, ja että oleminen ois sellasta pakottamatonta ja hyvän tuntusta. Kun niin helvetin harvoin tuntuu hyvältä, kun aina yrittää elää jotakin muuta hetkee kun sitä mikä on käsillä, kun mennyt ja tuleva sotkeutuu ajatuksiin ja kiertää mielen ja kropan solmulle niin, ettei tuu mitään siitä kuuluisasta nykyhetkestä nauttimisesta, jollei nyt sitten oo kujalla ja mutkalla itteensä pakenemassa.

Kun pääsiskin itteensä pakoon. Taidan rauhottua kera rauhottavien kuitenkin, ettei ois liian haikeeta ja vaikeeta tää oleminen.