Joulukuu meni ohi niin että vilisti, ite taisin lähinnä ryypätä. Äh miten mä oon alkanu dokaan taas tällasta tahtia, oon ollu nyt lomalla toista viikkoa ja enkös oo joka pahuksen päivä liottanu muutenki turvonnutta aivokapasiteettiani millon minkäkin näkösessä tuopissa vaikka oikeestaan ei oo ees huvittanu. Mua ei oikeen huvittas nimittäin mikään, ja koska sellanen olotila on ärsyttävä ja tekee kiukkuseks, lähden mä kapakkaan sitten viimestään illalla toivoen, että ehkä tänään tapahtuiskin jotakin, ehkä tänään se ärsyyntyminen laantuu koska tapahtuu jotakin ihan mahtavaa.
Saldo: tili on vedetty lähelle nollaa, seuraavaan palkkapäivään kaks viikkoa. Oltu kaksilla jatkoilla aamu puoli seittemään, yksillä jatkoilla neljään ja ainakin kerran tultu kapakasta vaan suoraan kotiin. Juotu kaljaa ja lonkeroa ja poltettu aski toisen perään tupakoita. Maattu lattialämmitetyssä kylpyhuoneessa palellen ja katottu Simpsoneita aamusin viltin alla makoillen. Syöty kiinalaista ja intialaista ja paahtoleipää ja vältelty keittöön menemistä koska sekin tuottaa ärtymystä ja ärsyyntymistä (paitsi sillon, kun siellä on giniä kuten nyt). Ootettu oikeestaan vaan Pörröistä tulevaksi, että näkisi ehkä jo yhdellä vilkaisulla että missä mennään.
Tänään mä en jaksais enää lähteä minnekään. Mut kävin kuitenkin Alkossa, koska pelotti että muuten käy niin, että muutaman tunnin päästä mä ravaan eestaa-eestaas eteisen ja keittiön väliä ja päässä tykyttää että mee mee mee jo mee nyt lähe pakko pakko, joten tuntu iisimmältä kuitenkin hakee ikään kuin varmuuden vuoksi sitä giniä. Ja tonicia tietenkin. Ja noh yks pullo skumppaa, koska on kuitenkin se uuden vuoden aatto. Oon varmaan juonu kaiken pois jonku tunnin sisälle, ja konttaan sitä edellä mainittua eteinen keittiö -akselia
Saa nähdä, iskeekö lähtemisen pakko kuitenkin ennen puolta yötä. Enää yksi vapaapäiväkin, voiko sen muka viettää krapulatta?
Enkä mä usko että uusi vuosi tuo mitään sen kumempaa mukanaan, senkus jatkan töissä ja ootan vapaapäiviä (jotka on niin pirun pirun kaukana, kevät on pitkä ja venyvä ainakin ennen kun tiiän, millon työsopimus lopultakin päättyy ja tää mun Aikuisen Elämän leikkini viimeinkin loppuu ja saan taas valua takas päämäärättömiin haahuiluihini yliopistolla), ärsyynnyn ja kiukkuilen Heilalle ja häilyn erilaisten päätösten välillä.
Joskin nyt, pienessä ginihuumassa aloin tosissani miettiä reissaamista syksyllä, sitä vartenhan on puolittain säästänytkin ja iski, että syksy on kuitenkin alle vuoden päästä ja tätä tahtia matkabudjetti voisi sallia pitemmänkin irtioton mielellään jonnekin kostean syntiseen hevon helvettin. Eikö pakomatka kaukasuuteen olisi jotenkin klassisen kiva ikäkriisin tai minkä vaan kriisin symboli?
