Vain hyvää tuulta

Tuu jo tänne mun viereen ja mähän menin totta kai, varovasti suudelmista vaatteiden riisumiseen, sormet hapuilee ja löytää tietenkin etsimänsä, hengästyttää ajatellakin muistaa muistella millaista se oli, sen kanssa kaikki sulautuu niin hyvin yhteen että apua, näinkö hyvää tää voikin olla, näinkö ihanalta voi tuntua painautua toiseen ja toista vasten, koskettaa ja olla kosketettavana, no se oli aika mahtavaa vai miltä susta tuntuu joo apua jumalauta millasta seksiä. Ihan mieletöntä, niin mieletöntä että tekisi mieli kirjottaa laatusana tavuviivoja käyttäen, siten voi tekstuaalisesti alleviivata Suurta Mielihyvää, ja sitä tämä tosiaankin tuotti ja jottei yhdessä rundissa olisi tarpeeksi jaksaa se aina ottaa uusiksi, se puhuu mulle niitä näitä sieltä täältä ja tokasee yhtäkkiä kuinka pantavan näkönen mä oon mun punasessa hupparissa (note to self: ei sillä aikuisesti pukeutumisella olekaan kiire) ja miten kiihottava mä oon polvillaan sen edessä ja tuu jo mun päälle tuu takaisin.

Ja sitten lähdettiin vielä bileisiin. Välipano kotosalla, baarista sänkyyn ja sängystä baariin, hengästyttävän hilpeää hulluttelua etenkin kun se kertoo miettineensä jo pitkään että se haluais lähteä mun kanssa viikonlopuksi jonnekin, tiedäthän, että sä ja mä, sinä ja minä, no vittu seksilomalle. Naurattaa ja sanonkin sen sille, ihanko tosissas sä pyydät mua nussittavaksi toiseen kaupunkiin pakoon täältä, ihan tosissaan juujuu lähetkö. Ja totta kai mä lupaan lähteä koska ei mulla tässä ole mitään menetettävää (sydän, ei en usko, ei se jaksa sykkiä kuin K:n perään) eikä noin novellimaiseen ehdotukseen voi kuin myöntyä, jos se morkkiksestaan selvittyään edelleen tahtoo viedä mut jonnekin pantavakseen niin kyllä mä lähden.

Tää oli nyt se kolmas kerta, kyllähän tätä pedattiin jo kaikilla niillä pyhientoivotteluviesteillä. Määrätietoista ja järjestelmällistä, ei ole enää vahingosta kyse jos nyt alkujaankaan oli, tuleeko tästä salasuhde, oonko mä kohta joku toinen nainen niinkun halpahintasissa kioskipokkareissa tai katkeroituneiden nelikymppisten itsetilityksissä, kadunko mä tätä jonkun vuoden päästä että ei hitto mihin lähdin mukaan, mitä mä nyt sellaseen suostuin miksi. Ja taas mä askaroin, että pitäskö mun sitten jotenkin olla tässä se vahvempi ja joku kypsä ja aikuinen ja reilu ja rehti ja emmätiä, Naapurin parisuhdetta säästääkseni sanoa sille ei ja heti tätä pohtiessanikin tiän kyllä etten tule niin tekemään, pallo on sillä ja tehköön kuten parhaaksi haluaa, sen valintoja ja sen asioita. Ja mä haluan sitä niin että iho kipunoi.

Lisäksi mä olen hyvällä tuulella. Tänä vuonna kaikki mitä mä teen, mä teen rinta rottingilla suu hymyssä silmät sikkurassa, mä kerta kaikkiaan rupean olemaan onnellinen N-Y-T. Nyt.

Sormissa nihkeää

Sydänalassa tykyttää ja jalkoja palelee, sormenpäihin kihoaa nihkeä hikisyys ja vatsassa velloo, ei ole hyvä tässä ei ole hyvä tuossa makuulla istualtaan seisoako pitäisi auttaisiko villasukat. Illalla on konsertti, keikka, tapahtuma, bändejä ja värivaloja, sinne on mentävä koska se on ystävän järjestämä, ystävien asioissa on oltava tukena vaikka minkämoinen tilanne olisi omissa aivoissa meneillään.

Naapurin Rouva lohdutti taas että ei, ei minä en ole sekopää minä en ole kuvitellut mitään minä en ole psykomuija pilvilinnoja rakentelemassa vaaleanpunaiset sulkahuiskalasit silmillä killittämässä, se on K joka on sekaisin ja käyttäytyy paskasti, se on sen syy sen syy yksin ei minun. Uskon, tiedän, kyllä juu näin se on, en voi olla niin maan missään tekemisissä sen kanssa, realiteettitsekkaus yks-kaks-kolme nyt ja tarkasta miten asiat oikein ovatkaan, hyödynnä ulkopuolisia tarkkailijoita. Ja kaikki ne tarkkailijat sanovat samaa. Ex-Heilakin hermostui puhelimessa niin että huusi kirosanoja täyslaidallisen sen K:n viimeisimpiä tempauksia kuullessaan, sanoi että juokse karkuun nyt jo vauhdilla, anna koko asian kerta kaikkiaan vaan olla.

Minä lupaan ja vannon. Kautta kiven ja kannon. Mörökölli minut muuten vie.

Naapuri soitti. Se haluaa tavata. Viimeisten viikkojen ajan siltä on tipahdellut tasaisen epätasaisesti jotakin uuden vuoden toivotuksia ja mitä lie hyvä jouluja, nyt se on juhlatuulella ehkä ja minä lupasin että nähdään kunhan pääsen töistä. Eihän sen tarvitse mitään tarkoittaa, eihän? Nähdään vaan ja juodaan vaikka parit oluet, hei hei ja moikka oli kiva tavata nähdään toistekin, eikös vaan niinhän ihmiset kai normaalistikin tekevät. Mulla menee normaalit ja epänormaalit sekaisin, en enää tiedä mikä on mustaa ja mikä punaista, ainoa mikä on totta ja varmaa on tämä kylmyys ja huojunta ja vatsan levottomuus. En halua odottaa mitään koska en halua pettyä, ja tiedän samalla että se on mahdottomuus, ei ihminen niitä orastavia toiveitaan pääse pakoon vaikka kieltäytyisikin niitä sanallistamasta edes päänsä sisällä. Toisaalta en ehkä oikein edes tiedä mitä toivon (seksiä seksiä seksiä eikai nyt kuitenkaan vaiko sittenkin perkele) koska tämä kylmän nihkeä ahdistuksen puristus sumentaa mun aistit ja tekee kaikesta kaaosta. Ehkä sanon sen sille suoraan. Että olen kaaoksessa, että älä tee mitään sellaista mikä sekoittaa minua yhtään enempää. Älä tee mitään. Tee jotain. Anna virran viedä älä jännitä, hyvänen aika se on Naapuri vain kyllähän mä sen tunnen eikä mun tarte sen seurassa pingottaa mihinkään suuntaan, tapahtuu mitä on tapahtuakseen ja kaikki vaihtoehdothan on ihan ok. Ihan ookoo.

Miten nämä vuodenvaihdeajat on aina ihan ihmeellistä sekoilua jossa sydämet särkyy ja ihmiset hajoaa. Olisi nyt hitto edes fyysisesti hyvä olo jos se henkinen puoli on kerran liikaa vaadittu.

Kieriskelyä

Söin sitä happoa ja näin K:n aattoiltana, kolme puhelua että tule nyt tulethan, kaksi ei en tule -viestiä, kolmannella puhelulla antauduin että ok. Mulla on niin hirveen hyvä olla sen ihmisen kanssa, oon taas aivan hajalla ja paskana ja musta tuntuu, ettei tästä elämästä tule vaan ikinä yhtään mitään, kaikki mitä oon koskaan tehny on aina menny pieleen ja reisille, kaikki suhteet on aina päättyny, kaikki ihmiset oon hylänny tai ne on hylänny mut ja mitä ihmettä muuta voi tältäkään vuodelta odottaa. Mitä ihmettä muuta. Kaikki on ihan turhaa ja mun on ihan turhaa tempoa vastaan, parempi olisi olla olematta. Jälkiabortti, pum poks aivot pois.

Mä haluan rakkautta. Onkohan mulla ikinä ollut sellasta, onko kukaan koskaan oikeastaan välittäny musta mitenkään, voiko tällasesta epelistä edes välittää. Oonko liian raskas? Hankala? Paska? Vaativa ilkeä nokkava epämiellyttävä, siksikö oon aina vaan yksin ja yksinäinen eikä mun tunteisiin tule vastakaikua kun eihän tällasta voi edes rakastaa. Kaikenlaiset mänttipäätkin heilastelee ja seurustelee ja paneskelee pitkin kyliä, ehkä mussa on joku ihan mieletön vika mitä en ite tajua mutta jonka kaikki muut kyllä haistaa jo kilometrin päästä.

No jo on säälittävää sönkötystä. Kierin ryven mylläilen ravassa, en osaa muuta. Paitti juua. Ehkä pitää alkaa vaan juomaan lisää, vintti pimeeks valot pois, mä en tunnu selviävän tästä surustani. Entä jos mä en selviä? Jos aina vaan tuntuu tältä ja aina vaan mä poraan sen miehen perään aina vaan mä suren itseeni ja aina vaan mä kaipaan ja ikävöin ja petyn ja murehdin.

Kissa P makaa reidellä ja kehrää. Olisipa jossakin lohtua. Haluun seksiä. Pitäsköhän taipua ja ostaa älypuhelin että vois tinderöidä itelleen jotakin panoseuraa. Onnistuisinkohan siinäkään. Onnistunko ikinä yhtään missään.

Itsesääli vie naista nyt ihan 100-0.