Reippaat askeleet

Vatsa tärisee, näkökentässä loikkii pieniä mustia pisteitä, kädet tutisee ja läikyttää kahvia sanomalehdelle, jalat ei tottele ei käänny ei väänny sovitusti, eikä muutenkaan mikään tunnu olevan mun sisällä ihan kohdallaan. Oksennus on jatkuvasti ihan sekunnin päässä, nieleskelen litratolkulla vettä että se pysyis alhaalla ja etten mä näyttäs koko ajan siltä että oksennan kohta pöydälle kengille syliini. Oikeestaan miksköhän teen niin, kai sitä vois ihan yhtä hyvin oksentaa kerran oksettaa. Oksennus on ehkä vähän sellanen sopimaton asia tai huolestuttava merkki jostakin, siksi sitä yritetään pitää alhaalla parhaan mukaan niin pitkään kuin mahdollista.

Arki on täällä, osa minua minä olen osa sitä. Fyysiset reaktiot sitä kohtaan on aika rajuja ja musta tuntuu että mä sekoon ehkä yks kaks kolme kohta, en vielä koska pidättelen sitä alhaalla niin kun oksennustani sillä se jos joku olisi sopimatonta tai vähintään huolestuttava merkki, ja hiippailen levottomasti pitkin seiniä varovasti nurkkien taakse kurkistellen säikähdellen. Eihän sitä tiedä mikä siellä vaanii, siellä nurkan takana, parempi katsoa kuin katua virsta väärää kuin vaaksa vaaraa se parhaiten nauraa jolle itku pitkästä ilosta. Eli minulle, ei sitä voine välttää.

Lomaltapaluu ei toden totta ole helppoa, nyt sen huomaan. Mulla sipisee korvissa jatkuvana luuppina vaan mun tän kesän Feel Good Hit Of The Summer, tiättehän, se missä toistellaan vaan nicotine valium vicodin marihuana extacy and alcohol co-co-co-co-cocaine uudelleen ja uudelleen, ja sellasesta paluu kahvikupposten monistenivaskoiden näppäinrivistöjen lounastaukojen kauluspaitojen ja palaverien maailmaan on kieltämättä va-va-va-va-vaikee.

Mutta Ei Auta, nyt on ryhdistättyvä ja reipastuttava ja lopetettava ylimääräinen sekoilu ihan top tykkänään seinään vaan hops. Johan tässä olen toista päivää ihan selvänä. Lähes selvänä. Ainakin alkoholitta. Huomenna voi olla jo huomattavasti helpompaa.

Error

Tämä maniabailaaminen nousi ihan uusille kierroksille, sillä yhtäkkiä havauhduin humalassa lentokoneesta matkalla Hollantiin. Viitisen päivää vietin siellä popsien sieniä, poltellen pilveä, juoden satunnaisia oluita ja katsellen loputonta merta joka tietääkseni ei kyllä yleensä ole vaaleanpunainen, mutta aivot ne vaan vahvasti väittivät että kyllä vain ystävä hyvä, kyllä vain se kuule on vaaleanpunainen kun mikä. Mikäpä minä olen aivojeni sanomia kieltämään, pinkki meri, sama se, kaunis kun mikä kuitenkin. Saatoin olla sen verran kujalla, että elin päihteiden ohella reissuviikkoni pääosin hotellin limuautomaatista saatavalla jollakin erityisen hyvällä limpparilla, jota ei saa Suomesta, sekä oliiveilla, joita onnistuin ostamaan paikallisesta marketista. Että kyllä matkailu avartaa, suosittelen kaikille!

Kun palasin takasin kotimaan kamaralle, hain pullon giniä ja tonicia ja tein kuten hienot naiset ikään, eli kaadoin tonic-pulloon ginipullon sisällön ja loput tonicit päälle, sitruunaa perään ja eikun kartsalle katteleen menoa. Olis pitäny ehkä tajuta, että se alla oleva deeli-hatsi-ruuattomuus -seikkailu ei ollut ehkä se ihan kestävintä kisakuntoa tarjoava dieetti. Kohelsin jossakin keikalla menemään, ja filmi katkeaa aika täysin illan lopputunneiksi. Noh, minut tuntien näistä jää tietysti aina jotakin jälkiä kehoon, ja jalat on tällä hetkellä sen näköiset, että oon luultavasti kaatunu joko pyörällä, pyörän päälle tahi jossakin rappusissa. Oon melkonen onnistuja kun sille päälle satun.

Huolettaa, että mahtokohan se Aa olla samoissa paikoissa samoihin aikoihin, ja oonkohan mä mitä tehny sanonu ollu sen nähden. Ettei mene seksihanat siltä suunnalta kiinni, sekös harmittaisi.

Ja sitten se Naapurikin on taas soitellu, humalassa totta kai jostakin toiselta puolelta Suomea, ja se on kattonu velvollisuudekseen kertoa kuinka ei tästä meidän jutusta sit voi tulla mitään kummempaa, että se vaan tietää sen. Voi huokaus kun miehet on joskus vaan ihan vitun kujalla. Ensinnäkin, kuka helvetti on väittäny, että MÄ haluan tästä mitään vakavaa suhdetta, justhan mä vasta erosin Heilasta ja ehkä viimesenä maailmassa kiinnostaa mikään parisuhteen leikkiminen. Toisenakin, mikä hiton oikeus toisella on päättää etukäteen mistä voi tulla ja mitäkin, mikä kiire tässä on asioita määritteleen? Jos sen kanssa on kivaa ja seksi sujuu, niin hengataan mieluusti yhessä, emmä tarvi siihen päälle jotakin lappua että onko tämä nyt a) seksisuhde, b) kaverisuhde, c) parisuhde, d) rakkaussuhde, e) joku epämääränen mikä lie -suhde. Vai ehkä jotakin noitten sekotusta.

Ei aina kaikki kulje ihan täysillä. Ja silti se jatkaa soittelua siitä, kuin kiva olis nähdä sitten kun se palaa parin viikon päästä kaupunkiin ja kuin kivaa ja ihanaa ja läpäläpälää mun kanssa oli. Kärttää uusintaa? No ei tartteis noin voimalla, kyllähän se uusinta on ehdottomasti luvassa.

Alan hiljalleen päätyy siihen tulokseen, että tässä täytyy alottaa varovainen arkeen palaaminen. Avasin kuitenkin varuiksi vielä siiderin, päivähän on nuori ja lomaa vielä jäljellä.

Tukka hulmuten

Oon eksynyt hikisiin öihin oikein urakalla ja puuhannut kaikenlaista valonarkaa kaikenlaisten tyyppien kanssa.

Ai että mitä.

Hiisannu pilveä posket lommollaan, kaatanu suuhuni kaljaa viinii viinaa siiderii ginii tonicii aivan sama anna tänne mitä vaan niin paljon, etten tiedä oonko välissä ehtiny oikeen edes aina selvitä, kun jo seuraavaan seikkailuun viedään.

Jos kesän jostakin kesäksi tunnistaa, niin sitten varmaan siitä, että Bee innostu ottamaan yhteyttä, ja sehän meni sitten sillä tavalla, että se tunki kypäänsä mun suuhun puiston portailla rantaskutsissa. Se on juuri saanut lapsen ja elää perheellisen miehen arkea, ehkä se halusi siitä jonkun breikin.

Naapuri puolestaan soitteli reissultaan ja haluaa nähdä palattuaan. Kroppaa kiheilmöi odotuksen tuskasta, joten oon liikkunu sitäkin aktiivisemmin pihoilla ja puistoissa ja kaduilla lievittämässä levottomuuttani. Lisäksi pelkään olevani erinäisistä syistä vielä pulassa ton Naapurin kanssa, joten ostan itselleni ja ajatuksilleni aikaa olemalla jatkuvassa liikkeessä.

Sellaiselta liikkuvaiselta reissulta poiminkin sitten mukaani Aan - pitänee keksiä parempikin nimi tälle - joka käytti vartaloani hyvinkin tehokkaasti hyväkseen molempien riemuksi ja mielihyväksi yhden hengästyttävän aamuyön. Nyt sekin laittoi viestiä että nähdäänkö, ja totta kai voidaan nähdä, uteloittaa virkistää muistia että mitäs sen kanssa oikeen tehtiinkään.

Kysyn vaan että mistä näitä miehiä nyt riittää? Ja missä vaiheessa mulla on aivot tukahtunu niin, etten mä oikeestaan halua enkä viitsikään ajatella muuta kun ihmisten panemista. Kesä? Hormonit? Perimä ja ympäristö? Pieleen mennyt kasvatus ja näköalaton maailmankuva?

Aivan sama sinänsä, koska en mä vielä pysty tappelemaan tätä virtausta vastaan, antaa flown jatkua sen kerran kun sellanen mua kantaa.

Katkoaskeleita

En palannut arkeen vieläkään, edellisen tekstin jälkeen lähdin vain noin ihan uteliaisuuttani tarkastamaan mitä lähikapakissa tapahtuu. No eihän siellä tapahtunu mitään, mutta jäin silti lueskelemaan kirjaa sinne kera oluitten ja humalaisten äänien, ja äkkiä mulla olikin pöytä täynnä nuoria kolleja hyrisemässä ja parveilemassa ja mä aattelin että oho miten tässä näin kävi. Suurempi mysteeri on kuitenkin vielä se, että miten lopulta päädyin yhden puolitutun kyypparin petiin aamulla nussittavaksi (sillä oli kaikenlaista vinkeetä mielessä, tavallaan oli kovinkin hauskaa ja tavallaan vähän hävettää, silleen se menee välillä näitten yhden yön tähtien kanssa). Sieltä luimin korvat punasena kotia.

No tuon jälkeen aattelin, että nyt tulee stoppi, mutta sitten Naapuri laittoikin viestiä että houkuttaisiko joku luonnonhelmaan hipsiminen, sellainen mukava hipi-hipi-himmailu joka sisältäisi jonkun kivan salkullisen olutta ja kartsan tupakkaa, ja kyllähän se minua houkutti. Unohduin sen ja sen kavereitten seuraan pariksi päiväksi niin, että luonnonhelmasta loikattiin kapakin kautta juomaan kahvia kossulla aamupalaksi ja hakemaan loivareita puistojuopottelua varten keskipäivällä, ja ku Naapuri sit kysy että lähenkö kattoon yhen leffan sen luo niin mä aattelin että totta kai, enkai mä tässä tilassa voi yksin kotiakaan mennä, siinähän sekois pää. Ja niin siinä sitten kävi että hupsis havahduin sen lakanoista lopulta pilvessä ja alasti käsivarret pitkin mun kroppaa moneen kertaan koskettuna ja tutkittuna. Se sano mulle yöllä että sen olis tehny mieli panna mua jo sillon kun ensimmäistä kertaa tavatiin, ja mä en osaa päättää että onko toi kovinkin romanttista, kiihottavaa vai ihan vitun tyhmästi sanottu, muttei sillä kai sit ollu sinänsä väliä koska kiipesin joka tapauksessa sen päälle eteen ja alle ihan omaehtosesti vapaatahtosesti useemmankin kerran.

Ja kävin vielä aamullakin hoideltavana, saakeli tällanen lomailuhan vie ihmisen ihan mukanaan.

Naapuria mun nyt onkin nyt sitten vähän ikävä, mut koska se lähti kaupungista pois niin mä pidän radiohiljaisuutta kunnes se itse ottaa yhteyttä. Jos ottaa. Ei miehistä ikinänsä tiedä, joskus kiinnostus lopahtaa tasan laukeamisen hetkellä, ja jos niin käy niin roikkuminenhan on ihan turhaa. Ja kai mun täytyy elää sen kanssa, että mä oon jo Iso ja Aikuinen ja Itsellinen Ihminen, ja mun vaan pitää kestää se että myös muut ihmiset on vastaavia määreitä täynnä, eikä kukaan toistansa voi mielitekoihinsa pakottaa vastaamaan.

Olo on jokatapauksessa kevyt ja innostunut, ja jos mä vaan voisin tällain ryypätä päivästä toiseen liikkuen juhlista, tunnelmista ja ihmisistä toiseen jatkuvalla syötöllä, eikä mun ikinä tarviis palata johonkin hiljaseen asuntooni valmistelemaan töitä tai muita Vakavia Asioita, niin mikäs mun olis ollessa. Ettei päihteet muka oo ratkaisu, ainakin elämisen tuskan nää ratkasee helvetin tehokkaasti.

Askel eteen, kaksi taakse

Uusi elämä tuntuukin aika samanlaiselta kun vanhakin. Tai oho, jos nyt totta puhutaan niin vanhaan elämään palasinkin uudistumisen sijasta, koska heräsin tuossa joku päivä sitten niin kiukkusena aamulla että piti alkaa ryypätä. Sillä tiellä ollaan vielä, eikä jano tunnu laantuvan. Ehkä tämän päivän jälkeen.

Putkeen juopottelua selittää myös tietysti osaltaan törmääminen siihen Pörröiseeni, joka halusi minut taas kerran mukaansa "juttelemaan". Pari päivää ja yötä lämmitin sen petiä ja katselin sen sotkuista tukkaa, join kaljaa ja kossua aamupalaksi ja poltin askitolkulla tupakkia niin, että henki vinkuu ja pihisee ja hiusjuuretkin haisee savulta. Yöllä tärisin hiljaa sen käsivarsien välissä, ja tänään se lähti hakeen tyttöystäväänsä jostakin skutsista takas kaupunkiin.

Mä en näytä pääsevän siitä ihmisestä yli kiipeemälläkään, enkä mä tajuu mitä se on musta vailla ja miks. Enkä mä kyllä tajuu mitä mä sen kanssa oikeen säädän, mutta sitten taas toisaalta joitain asioita on joskus vaan tehtävä, ja sen kanssa mun on näköjään leikittävä piirileikkejä uudelleen ja uudelleen aina vaan.

Nyt mä sitten juon olutta kotona viimein ja katselen ikkunasta ulos, enkä mä millään jaksais palata minkäänlaiseen arkeen suihkuineen ja vaatteineen ja ihmisineen. Jääkaapissa on oluita ainakin kuusi kappaletta, joten ihan vielä mun ei onneksi tarviikaan.