Unet voivat tänä keväänä olla levottomia ja eloisia, huolet painavat ja oudot eläimet vaanivat. Minä näen seksiunia, kummia ja kiihkeitä, erilaisia tuttuja pääosissa (Naapurikin piipahti pitkän aamun pitkäksi ratoksi ja uusvanha työkaveri ilmestyi useammaksikin yöksi, kuka kumma seuraavaksi sillä ei näihin uniin ilmeisesti syystä tai toisesta tule koskaan niitä joiden kanssa todellisuudessa yönsä makaa). Malarianestolääkityksillä voi kuulema olla samanlaisia sivuoireita, ja kateellisena silloin aikoinaan kuuntelin, kun naapurikylän reissuväki kertoi turvallisen hekumallisista uniseikkailuistaan ja itse vain valvoa hikoilin yöstä toiseen. Opin laittamaan ilmastoinnin päälle vasta viimeisenä iltana, ihmekös tuo että oli niin kovin kuuma.
Öiden lisäksi päivät ovat edelleen pääasiassa rauhallisia ja nautinnollisia. Ei minua sureta eikä murehduta, en lähde ajatusleikkeihin mitä ensikuussa ensisyksynä ensivuonna, en näe näissä mieltä ja ajattelen että tässä on jotain samaa kuin vanhassa haluttomuudessani leikkiä jossittelu-menneisyyksien kanssa, että entäs jos olisi ollut niin tai näin niin olisiko sitten näin tai noin, kaikenlaiset arvuuttelut jotenkin vain valahtavat pois päästäni, ne eivät tee pesää eivätkä jää askarruttamaan. Tässä on tällaista ja huomioni kiinnittyy siihenkin jotenkin niin kovin laiskasti, kellua lillittelen jossakin kehonlämpöisessä hitaassa virrassa joka voi toki johtaa pitkään vesiputoukseen tai kuivuvaan joen uomaan mutta jälleen, miksi minä vaivaisin sillä päätäni, miksi murehtia, miksi huolestua.
Istutin papuja kukkapurkkiin. Jos viitsisin käydä kaupassa, ostaisin kelmua ruukkujen päälle ja toivoisin pientä paikallista kasvihuoneilmiötä purnukoitteni sisälle. Jännittää syntyykö kotonani uutta elämää.
