Voi jeesus maaria kun on tylsää. Herään aamuisin ennen kuutta, että ehdin töihin mahdollisimman aikaisin päästäkseni sieltä mahdollisimman aikaisin myös pois. Käyn joogassa ja uimassa ja tanssitunneilla, syön keittoja ja luen kirjoja, katson leffoja ja nukun enkä juo kaljaa polta tupakkaa vedä huumeitä käytä päihteitä.
On niin tylsää että tekee mieli kiskoa hiuksia ja kiroilla.
Koetan silti kestää, ehkä joku palkinto on luvassa tai edes rahaa säästyy, suunnittelen jo kuinka pakenen lopulta koittavia työttömyyden päiviä tässä säästämilläni rahoilla johonkin ankeaan paikkaan Itä-Euroopassa tai Afrikassa, kaukana poissa länsimainen hankala maailma. Todellisuudessa en luultavasti lähde yhtään minnekään koska kärsivällisyys ei riitä pitkän tähtäimen toimiin eikä ennen kaikkea kiinnostusta löydy tarpeeksi, en jaksa panostaa koska kaikki tuntuu aina niin samantekevältä ja näin ollen aidan matalimmasta kohdasta ylimeneminen on ihan yhtä hyvä kuin korkeammallekin kipuaminen, kummastakaan ei kokemukseni mukaan seuraa mielihyvää tai palkkioita, ei synapsit napsu ja reseptorit pauku kuten ei minkään muunkaan suhteen.
Yöllä näin unta että poltin Naapurin ja raggarinuorison kanssa jointteja metsämökin portailla ja katselin kun muut juoksivat poliisia pakoon. Positiivista on ehkä se, että ainakaan K ei unissa kummittele.
