Lounastauolla istuin puistossa ja poltin tupakkaa ja katselin hanhia ja puita ja vettä, missä vaiheessa pitää kuivata silmät ei vielä, vielä on aikaa. Lukea maistelin Risto Rasan runoja, Rasa on lohduttanut minua jo toistakymmentä vuotta ja palaan sen lohdun äärelle kerta toisensa jälkeen mielihyvin itkemään. On mukava ajatella, että joku jossain lohduttaa vaikkei tunne minua enkä minä häntä eikä meitä toisiimme yhdistä mikään jollei sitten joku surumielisyys jonka minä poimin, tarkoituksella tai tahattomasti sanoihin upotettuna niistä ammennettuna.
Olisi kai niitä lohduttajia lähempänäkin, myös niitä jotka ovat lihaa ja verta ja joista saa kiinni ja jotka ottaisivat kiinni, mutta kun minä en anna enkä saa jotain kaipaamaani vaikka kuinka yritän puristaa ja lämmetä. K häilyy ajatusten reunoilla kun käännän satunnaiselle naiselle ostarin terassilla ranskasta suomeksi nettihuijarin rakkausviestejä, nauraa räkätämme ja leikimme mukana, rahaa ei tipu rontti tule Suomeen vaan tule. Juomme oluen ja toisenkin, nainen kertoo tarinoita erikoisista työpaikoistaan ja minä kuuntelen. Tuntemattomat ihmiset usein puhuvat minulle mielellään ja sen minä mielelläni heille suon.
Myöhemmin näin Naapuria pitkästä aikaa, sitä masentaa ja uusi tyttöystäväkin sillä on, on asunto ja työtä ja kesämökkejä kai jopa kaksin kappalein, mutta ei löydy onni materiasta eikä sitten kai läheisyydestäkään eikä kenelläkään tunnu olevan asiat hyvin kaikesta tästä hyvästä huolimatta mikä meitä syleilee. Hetken mielijohteesta pyysin Naapurin työkaverin kanssani taidenäyttelyä katsomaan, kaipaan jotakin uusia ihmisiä ja uutta seuraa, ja pyyntöni päälle pahoitin mieleni kun hän alleviivaa lähtemisen olevan sitten vain kaveruutta. Enhän minä muuta ehdottanutkaan, miksi se pitää erikseen alleviivata jollei siksi, että syystä tai toisesta minä en koskaan ole kenellekään sellainen nainen jota voisi ajatella haluavansa, ja joka jostain syystä on sellainen nainen jolle on tarpeen kertoa heti kärkeen etten muuten ole sinua sitten haluamassa ettäs tiedät.
Ymmärrän itsekin ajatuskehäni naurettavuuden ja valheellisuuden, mutta kaiken turhautumisen ja itkemisen keskellä asia silti ärsytti ja juttu on niin, että samperi soikoon sentään ärsyyntyä saan ihan mistä itse lystää.
