Naapurilta tuli booty call yhtenä yönä, en jaksanu vastata koska olen vanha ja univajeinen joten nähtiin sitten vasta seuraavana päivänä. Se toden totta asuu taas yksikseen mutta jos oltaisiin liikennevalobileissä olisi sen värivalinta kuitenkin keltainen. On se kumma homma kuinka itteensä kusettaa näillä "ei olla erottu mut pidetään vähän taukoo" -viritelmillä, eiköhän se suhde ole kasaan kolattu jos kattilat siirtyy eri osoitteisiin. Toki voin olla väärässäkin, jokainen suhde toimii tietysti omilla säännöillään ja epätodennäköisetkin asiat voivat olla totta jonkun kohdalla.
Nopea ja määrätietoinen se on edelleen liikkeissään, puoli tuntia kenkien riisumisen jälkeen olin jo selkä notkolla jalat levällään uuh lääh puuh kiitos huh. Pääsin viimein kokemaan myös sen klassisen tilanteen, että koira tuijottaa vieressä kun ihmiset parittelee. En suosittele. Mietin, että jostain syystä tunnun käyttävän seksiä oman kelpaavuuteni mittarina, haluan panna sitä ennen kaikkea koska se haluaa panna minua, en sen takia että olisin puutteessa tai että osoittaisin sillä välittämistä sitä kohtaan. Sen halu toimii minulle egobuustina, silittää itsetuntoa. Mutta haittaako tuo sitten kerran sen myös tiedostan, eikö riitä että paijaamme toisiamme hetken ihan vaan ihmisenä olemisen riemusta, pitääkö kaikkeen lukea sen suurempia merkityksiä ja fuulaanko nyt vain itseäni jos väitän etten niin tee.
Tuijotettiin telkasta urheilukilpailua ja puhuttiin universaalista moraalikoodistosta, sillä on edelleen tarve selittää tekemisiään itselleen valtavasti enkä mä oikein tajua mitä tarkoitusta sellainen palvelee, se koettaa kyllä selittää ja välillä tunnun saavan hännänsaparosta kiinnikin, mutta aina mun vastaus on se, että eikö rehellisyys nyt vaan olisi helpompaa. Ja jos tekee sellaisia tekoja, ettei niitä rehellisesti kestä itselleen myöntää, on syytä pohtia millaisia tekoja tekee, ei kehitellä entistä taidokkaampia selitysverkostoja selustaa turvaamaan. Ollaan tässä asiassa erilinjoilla ja kumpikin on vissi oman teorinsa paremmuudesta.
Jälkikäteen en koe huonoa omatuntoa enkä oikeastaan mitään muutakaan, taaskaan, takki on aika tyhjä mutta mieli rauhallinen, en tiedä oliko näkeminen kivaa vai yhdentekevää ja samalla tekee kuitenkin mieli syystä tai toisesta nähdä Naapuria uudelleen, tai jos ei nähdä niin ainakin viestittää sille että minun puolestani näkeminen olisi ok, väljät YYA-asiat on minulle just fine, ja sitten taas kannattaako sitä nyt alleviivata. En ilmeisesti kestä ilmaan jäävää epätietoisuutta, haluan selventää oman kantani vaikka siitä kuuluisasta rautalangasta jottei tule väärinkäsityksiä, etenkään K:n jälkeen en halua enää luottaa kehenkään enkä mihinkään tulkintoihin, ainoa mikä voi tuottaa keskinäistä luottamusta ja varmuutta on selvät suorat sanat. Ehkä tässä siis näkyykin nyt se minun selittelyntarpeeni, en tarvitse omatunnonrauhoittelua vaan jatkuvaa selittämistä toisille, itseni ja halujeni näkyväksitekemistä sanojen kautta.
Tai sit vaan haluan jotain egohivelyä vähän lisää kerran voin sitä saada.
