Vuotta kuoppaamassa

Olen lomalla. Alle viikossa olen nähnyt K:n jo kolme kertaa yötä myöten, se on ihan romuna se mies ja ex-Heila sanoo ettei se kestä kattoa kuinka mun kasvot alkaa silti loistaa kun se vaan kävelee ovesta sisään. Mun pitäisi lakata tämä kaikki, mutta kun. Mutta kun haluan olla lomalla myös murheistani ja tästä särkevästä ikävästä, haluan ihan vaan hetkisen olla ja nauttia sen seurasta ja elämästä ja unohtaa että tässä mitään ongelmia onkaan. Paluu arkeen on totta kai jossakin edessä ja siihen arkeen en saa ottaa K:a mukaan, mutta kun mutta kun mutta kun!

Äh. Ajatus ei pelaa eikä järki juokse, sormet on kohmeessa ja aivot kasvaa ajuruohoa tai jotakin kanervaa, ei tule kirjoittamisesta mitään eikä lukemisesta (koska odotan vaan että puhelin kilahtaisi että K soittaisi että se mitä, mitä mä kuvittelen että se muka sanoisi tekisi muuttaisi korjaisi kaiken minkä).

Huomenna on uudenvuoden aatto. En tiedä mitä teen, voisin syyä lsd:tä ja hyvästellä sillä tavalla koko menneen kurjuuden katse tulevaisuuteen hurlumhei ja aistit avoimeksi, voisin lähteä kartsalle ryyppäämään ja pokaamaan jonkun kyrvän täyttämään minua, voisin juua yksin vaatekomerossa ja kuunnella kerrostalon ääniä, voisin sitä voisin tätä. En tiedä mitä tekisin, kaikki kun on vain sijaistoimintoa sille, mitä oikeasti haluaisin tehdä.

On niin vitun kylmäkin.

Aina vain pimeää ja ikävää

Kolmas kuukausi alkaa. Ilmeisesti sen kunniaksi K on ryöminyt mun uniini taas takaisin, viime yönä se halasi mua ja sulki käsivarsiensa väliin ja kysyi että eikö mulla ole sitä yhtään ikävä ja mä heräsin itkien. Voi jumalauta tätä, miksi mun sydämeni on näin rikki sen ihmisen jäljiltä, mitä mä päästin sen itelleni tekemään.

Naapurin rouva sanoi, ettei sen ihmisen pidä koskaan hävetä joka hyvässä uskossa ja täydestä sydämestään menee rakastumaan toiseen, ei kai ei, kuinka turhaan kuinka paljon sitä hellyyttä onkin tullut elämässään pelättyä, ei nyt voi vetää liinoja kiinni ja sydäntään kuoreen kun viimein uskaltaa sanoa ja tehdä ja rakkauden tuntua. Ei poista kuitenkaan sitä Tosi Asiaa, että tuntuu helvetin pahalta. Sattuu ihan koko ajan paitti sillon kun olen päissäni jossain seurueessa ja silloinkin salakavalasti välillä.

Menisi jo pois mun unista ja päivistä ja joka hetkestä, menisi pois ja antaisi mun olla kerran musta ei ollut kun laastariksi ja raha-automaatiksi, päästäisi jo aivoni irti koko ihmisestä. Kolmas kuukausi alkaa, ensi vuonna on jo pakko olla helpompi hengittää tai muutoin tähän tukehtuu piff-paff pelistä pois hangelle hengettömänä.