Keskeneräistä

Juttelin TM:n kanssa puhelimessa ja menen ensi viikolla käymään. Se on saanut ystäviensä kanssa sentään jo aikaa puida eroa ja surra, ehkä tämä menee silläkin ohi kivuttomasti ja vaivatta. Vaivattomuus leimaa tätä koko suhdetta, tämä tuli jostain ja meni jonnekin, enkä aina edes muistanut koko ihmisen olemassaoloa kun arkeani tässä elelin.

Juon lasin punaviiniä.

K soittelee, tulee käymään kahvilla kesken päivän ja tuo keksejä, sillä on työhaalarit ja huomioliivit ja silloin tällöin se hakee minut mukaansa ajelemaan kun sen täytyy käydä tekemässä töitä naapurikunnissa tai lähiöissä, sama se minulle mennään vaan minne vaan minähän nautin eniten liikkeellä olemisesta. Katselen repsikan paikalta ja poltan tupakkaa ja sydän vääntyilee kun se näyttää niin hyvältä poratessaan naulatessaan korjatessaan rempatessaan mun duunari mun eikä se kuitenkaan ole mun joten käännän katseen pois ja kuuntelen radiouutiset toisensa perään. Päivä päivältä se voi paremmin ja vaikka takaiskuja tulee se on iskussa, viimeinkin vedossa ja menossa ja edessä loistava tulevaisuus.

Juon toisen lasin punaviiniä.

Vanha bestikseni M järjestää juhlat viikonloppuna, minua ei ole kutsuttu ja kuulin juhlista vähän vahingossa Maisterilta, ei näitä varmaan ollut tarkoitettu minun korvilleni. Ja vaikken ole erityisen pahoillani kutsumattomuudesta niin huomaan sen alleviivaavan erilaista elämäntilannetta, minä taisin tosiaankin unohtaa hypätä siihen junaan joka puksuttaa kohti keskiluokkaa keski-ikää keskinkertaista kivaa elämää jossa on parisuhteita vauvoja aikuisia ja asuntoja, enkä vielä tiedä jäinkö asemalle vai olenko täysin toisen junan kyydissä matkalla tuntemattomaan kohteeseen. Luultavasti M pelkää että olen päissäni tai että tuon mukanani K:n joka on päissään, ja olin niin tai näin en sovi siihen idylliin enää millään juttelemaan sovinnaisen akateemisten aikuisten pariskuntien kanssa niitä näitä, voi olla että jo parittomuus on siinä liiallinen rasite, minähän olen jo siinäkin suhteessa erilainen ja ehkä vähän rassu. Ehkä kutsumattomuuden taustatunteena onkin sääli, voi tuota kun se ei edes tätä elämässään aikaan saa.

Enkä saakaan. Enkä taida haluta enää yhtään miestä elämääni enkä mitään suhteita, kehenkään ei voi tai ainakaan kannata luottaa ja vähiten itseensä. Mikäs silloin on yksin ollessa.

Kolmatta lasia punaviiniä en enää jaksa.

"Mä olen yksin yksinäinen

sä olet yksin yksinäinen"

Töitä ja rentoutumista

Lomat tuli ja meni, kotimaan kamaralle paluun jälkeen aloin polttaa tupakkia putkessa, ryyppäsin neljä päivää, imin posket lommolla jointteja pusikoissa ja kiskoinpa vielä joutessani piriä ja bentsoja sikin sokin muuten vaan huvikseni yhden viikonlopun ylitse. Olipa lystikästä.

Ei vaan, olikin aika lystikästä ja hauskaa, ja ehkä jotain asioita loksui kohdilleen tai sitten ei, TM:lle ilmoitin että suhde menee paussille, pidetään palaveri aiheen tiimoilta parin viikon päästä kun joudan sen kotikaupunkia kattelemaan (ja pelkään toki jo nyt että jotenkin siinä hellyn ja suostun johonkin järjestelyyn jossa sitten kuitenkin vielä tapaillaan vaikka asia on ihan ananas eikä tässä ole syytä jatkaa yhtään pidemmälle, tilanne on sama kuin vuosi sitten ja tämä sunnuntaipanosuhde kehittyi vähän varkain ja huomaamatta liian vakavaksi jutuksi, josta on nyt kiitettävä ja kumarrettava ja lähettävä kalastelemaan uusille vesistöille) ja koko mun sydän ja mieli ja silmät ja suu on taas täynnä K:a enkä mä voi olla loistamatta sitä rakkautta koko maailmalle kun vaan näänkin sen ja huomaan kuinka sen silmät syttyy suu hymyilee piirteet pehmenee kun se näkee mut.

Ihan pöljää kaikki. Ehkä kun saan tuon TM:n järjestettyä pois elämästäni vakavoittamasta kuvioitani voin taas yrittää jäljittää jonkun muun seksisuhteen jostain muualta. Tarvitsisin jotain naiskavereita joiden kanssa lähteä miesmetsälle, en jaksa mitään nettejä tai tindereitä tai muita paskoja, voin ihan hyvi pokata jotain dokuja jostain vähän lämmittämään tai ihan sama mitä, mutta jotain sutinaa ja säpinäähän tähän elämään tartteisi saada ja äkkiä taas.

Odotan katastrofeja, pelkään niin kovasti sitä vääjäämätöntä päivää kun K löytää sen jonkun joka on sitten se, jota kohtaan se kokee jotain sellaista mitä sen mukaan minun kohdaltani puuttuu, mitä säkenöintiä sen onkaan pakko olla, varmaan miljoonan megawatin rätinää ja räjähtelyä ja siinä sivussa minä menen tuusannuuskaksi pieniksi murusiksi vapaudun vihdoinkin tästä kahleestani.

I've been in love with the same bloke for ages
and until I stop loving him no one else stands a chance.