Ärsyttävät sanat tai asiat vol.2

Raitasukat.

Ne on rumia. Ne on erityisen rumia, jos ihmisellä on polviin asti ulottuvat raitasukat (ja muut näkee ne, eli esim. käärittyjen lahkeiden kanssa tai hameen seurana, jos ne on houdujen alla piilossa niin eihän siitä sitten kukaan tiiä, eli myönnän että nilkkasukkina raitasukat on ok). Ne on vielä monta kertaa rumempia, jos ne on eri paria. Hyi saasta. Yhtä ärsyttävää on eriparikengännauhat. Tai kengät. Pellehermannilla se menee, mutta että ihan ihmisen päällä? No ei mee. Raitasukat tosin muutenkin ehkä liittyy sellaseen teinityttöluukkiin joka ei meikää kauheesti sytytä, että toisaalta voi olla kyse vaan siitä etten tajuu, mikä nyt sinällään ei oo mitään uutta koska suurimman osan ajasta en kyllä tosiaankaan tajuu juuri mitään. Että kunhan nyt piti vähän avautua.

Ps. Sorruin ihan snadisti sitten kumminkin. Join jokusen oluen lisää ja ehkä lonkeronkin (note to self, lonkero=kilju, ja kunnon kilju voittaa kyllä aina lonkeron). Mutta en jää tuleen makaamaan, vaan ootan ensi viikon viikonloppua ja sitten lähtee ralli käyntiin, meinaan meen Turkuun.

Sorrun, en sorru, sorrunko sittenkin

Ei hitto, mulla on yks sellanen mesta, tai tarkemmin oon mukana sellasessa mestassa, että aina satunnaisesti tulee oltua ns. ilmasen viinan lähteillä. No nyt tässä juon toista olutta (pullo vaan, eihän se oo paha kai). Niin että nyt sit mietin, että sorrunko ja tinaanko koko illan menemään, vai että ryhdistäydynkö ajoissa tän homman kanssa.

Ja mä vaan meen ja meen

Höhö, uimahallissa kaksi altaan tukkeena kellunutta mummoa närkästyneenä kommentoivat molemmin puolin ohittaneita ihmisiä (joista minä olin toinen), että ai kauheeta toiselta puoleltakin oikeen voi voi kun se on hirveetä kun täällä hallissa on ihan muitakin ihmisiä kun minä. Vitun muijat, teki mieli tirvasta. Sitä ei kuulkaa koskaan tiiä mikä psyko siitä ohi menee, paskat kommentit kannattaa pitää oman navan takana piilossa ettei ala lätty lätistä.

Mäntti

Helvetin ahdistus ei ota mennäkseen pois. Tai se oikeestaan menikin, aurinko vähän paistoi ja kuunteliin Lou Reedia, oli oikeestaan ihan jo Perfect Day, polskuttelin uimahallissa ja joogagin muka sujui. Mutta sitten taas, pieninkin negatiivinen kommenti saa kaiken romahtamaan. Rouskin eilen rauhottavia kourallisen, ja silti ahdisti niin että hyperventiloin ja tippa linssissä raahustin paikasta toiseen. Miksi? No kun sain huonoa palautetta yhdellä kurssilla yhdestä esitelmästä. Onhan sitä nyt negatiivisia palautteita tullu ennenkin, ei niihin maailma kaadu, mutta joskus näköjään mielen hyvinvointi kaatuu. Ihme paskaa.

Nyt suunnittelen kypsästi että jätän kyseisen kurssin kesken (jäljellä olisi ehkä neljä tapaamiskertaa), en enää koska mene ulos kotiovesta, en ikinä missään koskaan mitenkään puhu kenellekään mitään, enkä varsinkaan vieraalla kielellä, enkä todellakaan ainakaan koskaan enää kuvittele että osaisin yhtään mitään tehdä yhtään mitenkään. Tällasta. Ja vituttaa kun tietää jo valmiiksi, että tästä rämpiminen kestää taas ihan saakelin kauan, vaikkei yhtään ittee kiinnostas olla mukana omassa ahdistuksessaan.

Jos voisin, niin hakisin lekan viskiä ja dokailisin muutaman päivän niin johan olis muuta murehdittavaa kun tollaset paskakurssit, mutta kun menin lupaamaan itelleni että olen alkoholitta jonnekin huhtikuun korville (ainakin, sitten jatkan ehkä jopa kesäkuulle saakka), niin se siitä viskistä sitten. Mitä helvettiä ihmiset oikeen tekee selvänä? Olo ei ole hyvä, mieli ei ole kirkkaampi, ajatus on entistäkin tahmeempi ja elämä näyttää noin sata kertaa paskemmalta kun pullon pohjan läpi katottuna. Vaikea käsittää miten kukaan tällasta jaksaa jos ei edes joskus heitä lusikkaa nurkkaan ja rilluttele menemään.