Ympäri kaupungin

Jätin taas menemättä paikkoihin, jonne olisi pitänyt mennä, ja menin paikkoihin, jonne olisi ollut syytä olla menemättä. Eniten ärsyttää tympääntyminen, mä oon jo tehny tätä, oon jääny ilman oon saanu oon ollu saamatta oon ollu antamatta oon ollu välittämättä ja välittämässä. Musta tuntuu, että en oikein enää mieti asioita tekemisiä olemisia, ehkä ketään tai mitään, enkä muita mua minua, ja koska mä en oo enää jotain jota olin aiemmin, niin nyt mun pitäs pysähtyä hetkeksi vaikka miettimään.

I'm off to the races, cases, places.

Suihkuista ja verhoista

Inhoan käydä suihkussa. Inhoan vaatteiden riisumista ja inhoan niiden pukemista, inhoan palelevaa kylmää ihoa ja pystyssä keikkuvia nännejä, inhoan kaakeleiden tuntua jalkapohjien alla ja varpaita muutenkin ja inhoan kostuvia hiuksia. Välttelen suihkuun menemistä niin pitkään kuin voin kunnes pitää lähteä jonnekin nähdä joku mennä johonkin sellaiseen paikkaan missä ei kehtaa olla likaisilla hiuksilla. Likaiset hiukset, se on kai siis se joka ajaa suihkuun, ilman niitä en kai kävisi sitten sitäkään vähää. Hiuksia kun minulla ei ole vähää vaan paljon, pitkäletti lettitukka tukkajeesus jeesusmaria. Ironista on se, että hiukseni ovat todella hyvässä kunnossa samoin ihoni, ja se johtuu juuri pesemisen vähyydestä. Ei iho ei hiukset kestä hinkkaamista ja hankaamista ja rääkkäämistä, ne rasvailee itse itseään eikä kaipaa kuivaa vettä. Vesi kun kuivattaa. Outo mutta tosi juttu.

Mutta nyt on niin kylmä, että aikani peiton alla paleltuani riisun lopulta vaatteen kerrallaan kestän pystyt nännit ja ihon ja varpaat ja astun kuuman vesivirran alle. Hetkellistä lohtuahan se vain on, suihkun jälkeen lattia tuntuu vielä kylmemmältä ja varpaat aremmilta, mutta peiton alla sentään lämpö pysyy eikä pakene kylmien vaatteiden mukana ovesta ulos. Inhoan tätä kylmyyttä enemmän kuin suihkua. Saunasta pitäisin eniten.

Inhoan myös avata ikkunaverhoja. En tahdo nähdä mitä on ulkona, korkeintaan kurkistan verhojen raosta jos en korvakuulolla erota sataako vai ei, en kaipaa aurinkoa en valoa sisälle. En kestä ulkomaailmaa silloin kun olen sisällä, en tahdo nähdä sitä ikkunasta enkä luoja paratkoon ainakaan ovelleni, jos ovikello soisi saisin sydärin ja varmasti en avaisi. Olen kuullut, että joillakin ihmisillä on erikseen kesäverhot ja talviverhot ja voi olla jouluverhotkin. Itse en edes tiedä, mistä verhoja ostetaan. Onko verhokauppoja?

Enkä minä petaa petiäni. Luulen, että se oli ensimmäisiä masennukseni merkkejä, että lakkasin petaamasta petini. Entisvanhaan petasin joka aamu siististi kunnes yhtenä aamuna (en minä tiedä että minä aamuna milloin, ei sellaista muista mutta joskus on varmasti ollut Se Ensimmäinen Aamu jota en vain silloin Ensimmäiseksi tiennyt ja sitten kun niitä aamuja oli jo monta, kävi Ensimmäisen jäljittäminen kai mahdottomaksi) en pedannutkaan. En vain enää jaksanut, enkä enää jaksa en vieläkään, jollen nyt vieraskoreuttani joskus harvoin etsi päiväpeitteen sängyn reunalta petivaatteiden päälle koristeeksi. Peti on aina avoinna aina kutsuvana, ja suurimmat osan (koti)elämästäni kai vietänkin sen sylissä kippurassa kirjan kanssa silmät ruudulla ruuat vierellä. Äiti sanoi, että peti sotkuu jos sitä ei petaa, se on varmaan totta mutta sitä äiti ei sanonut, että mitä sillä on väliä.

Yääh

Hyi mä sanon hyi miten tämä(kin) vuosi alkaa tällätavalla samoja seiniä hinkaten. PJ ja kunnon booty call, eihän siitä seurannu kun revityt lakanat ja jotenkin typerä olo, musta tuntuu että olisin nyt jo sinetöiny tämän(kin) vuoden tällaseksi hikiseksi paskaksi etenkin kun toinen alotti jonkun mix voi mix ja miten mä nyt näin petän petturi, petturi, petturi putruu.

Yääh.

Ja kun tähän laivaan jo astuttiin niin antaa sitten mennä vaan kai, vittuuks tässä muutakaan tekemistä on.

Alku

Heräsin tähän vuoteen miedosti positiivisin fiiliksin etenkin siksi, että heräsin omasta kodista pedistä peitosta ihan ypö-ypö yksin enkä edes mihinkään järjettömään krapulaan ja vapinaan vaan mietoon kolotukseen joiden syy taitaa olla siinä kapakassa, joka myi kaiken pois puoleenhintaan loppumisensa kunniaksi tai sen takia tai mitä näitä ny on, joten mä sitten join lasitolkulla GT:ta (vai tä) ja kattelin vellovaa tungosta sekä etenkin Veetä, joka pokaili jotakin pikkukissaa messiinsä ja taisi päästä huulisynkkaan siinä vaiheessa kun minä päätin lähteä laahustamaan kotia. Oltiin tintattu jotakin sen duunibissejä alkuilta, ja mä oikeestaan vaihdoin ihan kivat kotibileet jossa olis varmaan ollu insinöörejä napattavaksi siihen puuhaan ihan vain siksi koska Vee pyysi tai halus nähdä, joten ensialkuun kissanmetsästys kyllä vitutti koska daa, olisihan se nyt voinu kissojen sijaan sutasta sitten vaikka mua mutta niin tai näin niin näin siinä kävi ja sama se. Oon sellanen opportunisti.

Juteltiin Jänöpupusesta ja sen selättämisen haasteellisuudessa, ja humalaspäissämme lyötiin uudelle vuodelle sitten veto siitä että kellistänkö mä sen ekaks vai Vee jonkun vakaassa parisuhteessa olevan unelmanaisensa. Molemmat ollaan hyvin varmoja toisen epäonnistumisesta ja omasta onnistumisesta, ja koska mikään ei oo naheempaa ku lyödä vetoja jonkun panemisesta niin hyvinhän tässä käy ja Jänönen on mun. Näin siitä jo untakin, ja sellasen on pakko olla hyvä enne. Kai.

Myös Punainen on pyöriny talon nurkilla tai kai mä oon sitä siinä pyöritelly, eikä sekään juttu etene kun päihtymykseen ja tahmaseen lääppimiseen loppuillan hitailla, mikä tavallaan ihan ihan somaa ja söpöä koska soma ja söpöhän koko kaveri on, mutta tavallaan vähän vähemmän tyydyttävää koska mitä se sellanen nyt on jos samaan aikaan vois olla sylikkäin ja sisäkkäin ja mukavasti matkalla onnenmaahan. Kohta siitä ei meinaan enää tuu mitään, sen tuntee jo, sen että toinen on kiva ja kaveri ja liukuu vääjämättä sellaselle kaveruusalueelle, jonne ei mennä sukupuolielimillä sörkkimään ja kun mulla on jo sellainen bestis, mun ihana rakas M, niin mieluumin mä ottasin nyt sellasen kaikin mahdollisin elimin rakastettavan bestiksen. Dear Santa, saisinko eiku vittu oho sehän meni jo.

Että tällasta tää nyt taas on tää elämä, ja mä oon positiivisella mielellä asioiden suhteen eikä moni juttu tunnu nyt just ainakaan niin kauheen vakavalta tai painavalta tai muuten vaikeelta, vaan ihana lumeton maailma sais mun puolesta viiä multa jalat alta jollakin ihanalla ja erityisellä tavalla millon vaan beibe. Bring it on!