Kihisee

Ja taas heilahti toiseen suuntaan, olen niin täynnä kesää ja riemua ja kihisevän kuplivaa odotusta kaiken suhteen, etten meinaa nahoissani pysyä. Treffit punatukkaisen kanssa lähestyvät ja mielessäni maalailen jo vaikka minkälaisia visioita romanttisista suudelmista koivupuiden alla hikiseen naimiseen keittiönpöydällä. Näin sen ihan ohimennen vähän aikaa sitten, ja hitto se olikin kuumempi kun muistinkaan. Miten miellyttävän kutkuttavaa odotusta.

Vähän yritän lisäksi sivussa säätää V:n kanssa, houkutella sitä juomaan viiniä (ja ehkä minua), mutta se saattaa olla haluton. Sehän selviää tietenkin vain tunnustelemalla ja tutkailemalla, tapaaminen joka tapauksessa jo sovittiin. Sen kohdalla ei mieleni maalaa mitään romanttista, ajatuskuviot liikkuvat enemmän brutaalissa jyystämisessä, hinkkaamisessa, sisään työntyvässä kyrvässä ja minusta huohottamassa märkänä ja kiihottuneena, käytettynä tyydyttyneenä antautuneena.

Plakkarissa siis yhdet treffit, yksi tapaaminen.

Jänöpupusta haikailen myös, harkitsen vakavissani senkin pyytämistä treffeille, joskin tylyydessään se luultavasti tyrmää ajatuksen ennen kuin suo sille mahdollisuuttakaan. Se toisaalta ei ole minulta pois, joten tässä manian puuskassani saatan toimia ennen kuin itsekään ehdin ajatella sen tarkemmin. Tarkemmin ajatteleminen on tie pysähtyneisyyteen, sitä alkaa pelätä ja murhetia ja väännellä käsiään paidanhelmaa korvannipukkaa, eikä sitten enää uskallakaan koska mitä jos, mitä jos se sanookin ei ja kauheaa ja kylläpä sitten nolottaa voiko enää ikinä sitä nähdäkään.

Vähemmän ajatuksia, enemmän toimintaa. Kesäni motto tällä hetkellä. Kunnes seuraava murheenalho taas pyyhkäisee rohkeimmat ajatukset roskakoriin paljastaen pinnalle vain vihlovan arkuuden ja epävarmuuden.