Tsiisus

Voi äitivenäjä mikä ahdistuksen tahdistus keritteli itseään kasaan koko aamun. Tämä on taas niitä päiviä, kun jo aamusella sängystä noustessa haluaisi itse asiassa vetää itsensä vessanpöntöstä alas ja tietää, että päivän mittaan olo tulee vain pahenemaan pahenemistaan kunnes joku jossakin kohdassa ratkeaa katkeaa rits-rats. Töissäkin istuin pimeässä vessassa pää polvien välissä piilossa hys älkää huomatko että oon täällä, kunnes sitten luovutin ja katkaisin paniikin. Tässä sitä sitten ollaan.

On se pakokauhu kumma juttu, se kun lähtee vyörymään ja vierimään, niin sepäs ei helpolla taitukaan, ei asetu eikä päästä otteestaan, vaan kumma vaarantuntu, uhka, pelottava odotus kasvaa kasvamistaan vaikkei siellä kuuluisassa todellisuudessa olekaan oikeasti yhtään mitään pelättävää, ei vaani leijona safarilla saalistaan, ei ole mörköä sängyn alla eikä pusikosta eteen hyppää puukkotappajaa naamaa viiltelemään. Tämä tietohan ei kuitenkaan lohduta, eikä sitä voi edes kunnolla sanallistaa, sitä pakokauhua, että mistä se johtuu ja miksei se lopu ja mikset nyt vaan voi olla kunnolla ja nätisti, miksi pitää säikähdellä hyperventiloida piileskellä itkeä pillittää pienimmästäkin pikkupikku jutusta noin vaan.

Ja jotta tilanne ei varmasti helpottuisi, suunnittelen kännien riipasemista, ajattelin olla humalassa seuraavan kuukauden putkeen kiitos, onnistunee, olen kokeillut ennenkin, sehän se on rattoisa matka pään pimeälle puolelle se. Matkaliput ovat jo varauksessa, sillä niin kutsuttua ilmaista viinaa on tänään tarjolla sen kun vaan juoda kerkiää janoisimpien joukossa. Paluulippua en ole vielä varannut, voihan olla etten viihdykään kohteessa sittenkään kuin pyrähdyksen verran, jolloin onkin syytä pitää optio maitojunalla palaamiseen. Tsukun-tsuku (tai ta-tan ta-tan, niinhän juna sanoo oikeasti), sillä huristelen kotiin ja petiin ja aina yhtä ankeisiin aamuihin, joilloin mikään ei voisi olla hmmmm kurjemmin. Tai mitäänsanomattomammin. Tätä se elämä on, mitättömiä pikkuasioita asioiden perään, rutiineja ja rytmejä ja asioiden toimittamista pakosta, suorittamista ja suoriutumista ja missä piilee se kuuluisa elämänliekki, missä on se ilo ja into olla olemassa, mikä saa tämänkin kellon tikittämään aina vaan päivästä toiseen.

Mun niin täytys jotakin. Kun tietäskin että mitä.