Mua rakastaa kaikki, koska olen ilmeisesti hyvin kovin ihana! Minä! Minä olen ihana, ihana, ih-hah-haa, ih-hah-haa, hepo hirnahtaa-aa, ihanaa ihanaa onhan olla ihana. Tai näin minulle kerrottiin (ok ei ihan justiinsa noilla sanoilla, ei saa valehdella, se on synti ja siitä joutuu paholaisen lihapataan muhimaan muiden syntisäkkien kanssa ja kukapa sinne nyt tahtoisi päiviensä päätteeksi) kolmeen eri otteeseen vain muutaman päivän viiveellä.
Tapaus yksi. Korjasin M:n treffailutakin repsottavan taskun, eikä se ollut ollenkaan vaikea homma vaikka M luuli koko takin jo olevan aivan kelvoton resupekan varuste. Hupsut miehet, kiitoksena korjauspalvelustani M kertoi minun olevan ihana ihminen.
Tapaus kaksi. Olin kapakissa ja näin sen alkukuun ihanan tummatukkaisen rillipään, ja juteltiin sen kanssa yhdestä hekumallisimmasta riistäjäkapitalistikokemuksestani joka pitää sisällään voimasilmäpullia. Silmälasipäinen ystävä totesi hupaisaan tarinaani, että te, hyvä nainen, olette kerta kaikkisen ihana.
Tapaus kolme. Seurassamme oli herrahenkilö K, jota olen tavallaan vähän katellu tiätteks, mutta en kuitenkaan kovin kummoisesti koska se oli tahoillaan suhteissa ja minä heilastelin Heilan kanssa. Tilanne on nyt se, että kyseinen K erosi ja surusi, ja sillä on tapana katsella syvälle syvälle silmiin ja olla kovasti hupaisa, ja lopulta tupakalla se sanoi että minä olen ihana, se tykkää minusta ja meidän olisi syytä tutustua enemmän. Vaihdoimme puhelinnumeroita oooo how romantic is that ja ihastumisen perhoset saman tien vatsanahan alle tilattu.
Loppupäätelmä: olen mielettömän ihana. Ja nyt on selvästi kevät ja jännitystä ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti