Huomasin, että oli penkkarit ja huomasin, etten tajunnu juurikaan niitä juttuja mihin niissä autojen reunakylteissä viitattiin. Olen vissiin pihalla ja seuraan huonosti asioita ja ilmiöitä, kun en tunnista niiden parodioita ja mukaelmia. Siitähän on jo aikaa, kun itse olin lava-auton kyydissä juhlistamassa lukuloman alkua tai siis lukion loppua tai mitä helvettiä siinä juhlistettiinkaan sitten, hauskaa oli muistaakseni kuitenkin.
Menee fiilikset sellasta ylämäki-alamäkeä taas ettei tässä hitaampi (lue: meizi) meinaa mukana pysyä, kun aamulla haluaa vetää ranteet auki (muistattehan down the stream not cross the street) mutta siten voikin olla että whum vaan kuuluu kun valtava energia humiseen mun korviini keskellä kirkasta päivää kadulla matkalla itsetuhoon jonnekin, ja oikeestaan se energia yrittää hoputtaa mua ottaan askeleita vielä vähän nopeemmin koska kiire kiire kiire se on siinäkin hommassa. Mä vielä pyristelen vastaan, en siis kävele alkoon ostaan viittätoista pulloa skumppaa enkä lähe kierteleen kapakoiden densojen kanssa pitkin keskustan lyhyttä katua parempien seikkailujen toivossa, vaan mä oon vaan kotona. Kuin tylsää sekin nyt sitten on.
Niin että kun niitä penkkariautoja sitten meni ohitte, niin kyllä mä aattelin että tässähän tää nyt on tää elämä, että ei sitä ton ikäsenä tajunnu varmaan vielä ihan silleen selvästi, että hei Mä oon elossa ja Mä oon koko elämäni herra ja Mä voin tehä olla tekemättä mutta silti se oon Mä joka tässä on. Siis että ihan tosissaan on, se on jännä että verbit on sanoja jotka kuvaa sekä tekemistä että olemista, se oleminen nimittäin on monin tavoin vaikeaselkoinen asia. Venäjässä esimerkiksi ei ole varsinaisesti ollenkaan sanaa olemiselle, tai se on sama sana kun syödä (mitä sitä tästäkin tiedonmurusesta nyt oikein sanoisi tai päättelisi), muttei sitä koskaan käytetä preesens-muodossa, sillä tässä hetkessä ei voi olla, voi vain tehdä jotakin. Sen sijaan mennyt ja tuleva, siinä on tarve olemisen apuverbille. Mitä kai yritin sanoa on, että tässä tämä olisi, senkun tekisi eikä vain olisi.
Kevät.
"Vaikka onhan se kivaa,
kun lehdet alkaa kasvamaan
ja ihmiset toisiaan panemaan
eikä vaan kotonaan runkkaamaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti