Uusi elämä tuntuukin aika samanlaiselta kun vanhakin. Tai oho, jos nyt totta puhutaan niin vanhaan elämään palasinkin uudistumisen sijasta, koska heräsin tuossa joku päivä sitten niin kiukkusena aamulla että piti alkaa ryypätä. Sillä tiellä ollaan vielä, eikä jano tunnu laantuvan. Ehkä tämän päivän jälkeen.
Putkeen juopottelua selittää myös tietysti osaltaan törmääminen siihen Pörröiseeni, joka halusi minut taas kerran mukaansa "juttelemaan". Pari päivää ja yötä lämmitin sen petiä ja katselin sen sotkuista tukkaa, join kaljaa ja kossua aamupalaksi ja poltin askitolkulla tupakkia niin, että henki vinkuu ja pihisee ja hiusjuuretkin haisee savulta. Yöllä tärisin hiljaa sen käsivarsien välissä, ja tänään se lähti hakeen tyttöystäväänsä jostakin skutsista takas kaupunkiin.
Mä en näytä pääsevän siitä ihmisestä yli kiipeemälläkään, enkä mä tajuu mitä se on musta vailla ja miks. Enkä mä kyllä tajuu mitä mä sen kanssa oikeen säädän, mutta sitten taas toisaalta joitain asioita on joskus vaan tehtävä, ja sen kanssa mun on näköjään leikittävä piirileikkejä uudelleen ja uudelleen aina vaan.
Nyt mä sitten juon olutta kotona viimein ja katselen ikkunasta ulos, enkä mä millään jaksais palata minkäänlaiseen arkeen suihkuineen ja vaatteineen ja ihmisineen. Jääkaapissa on oluita ainakin kuusi kappaletta, joten ihan vielä mun ei onneksi tarviikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti