Tukka hulmuten

Oon eksynyt hikisiin öihin oikein urakalla ja puuhannut kaikenlaista valonarkaa kaikenlaisten tyyppien kanssa.

Ai että mitä.

Hiisannu pilveä posket lommollaan, kaatanu suuhuni kaljaa viinii viinaa siiderii ginii tonicii aivan sama anna tänne mitä vaan niin paljon, etten tiedä oonko välissä ehtiny oikeen edes aina selvitä, kun jo seuraavaan seikkailuun viedään.

Jos kesän jostakin kesäksi tunnistaa, niin sitten varmaan siitä, että Bee innostu ottamaan yhteyttä, ja sehän meni sitten sillä tavalla, että se tunki kypäänsä mun suuhun puiston portailla rantaskutsissa. Se on juuri saanut lapsen ja elää perheellisen miehen arkea, ehkä se halusi siitä jonkun breikin.

Naapuri puolestaan soitteli reissultaan ja haluaa nähdä palattuaan. Kroppaa kiheilmöi odotuksen tuskasta, joten oon liikkunu sitäkin aktiivisemmin pihoilla ja puistoissa ja kaduilla lievittämässä levottomuuttani. Lisäksi pelkään olevani erinäisistä syistä vielä pulassa ton Naapurin kanssa, joten ostan itselleni ja ajatuksilleni aikaa olemalla jatkuvassa liikkeessä.

Sellaiselta liikkuvaiselta reissulta poiminkin sitten mukaani Aan - pitänee keksiä parempikin nimi tälle - joka käytti vartaloani hyvinkin tehokkaasti hyväkseen molempien riemuksi ja mielihyväksi yhden hengästyttävän aamuyön. Nyt sekin laittoi viestiä että nähdäänkö, ja totta kai voidaan nähdä, uteloittaa virkistää muistia että mitäs sen kanssa oikeen tehtiinkään.

Kysyn vaan että mistä näitä miehiä nyt riittää? Ja missä vaiheessa mulla on aivot tukahtunu niin, etten mä oikeestaan halua enkä viitsikään ajatella muuta kun ihmisten panemista. Kesä? Hormonit? Perimä ja ympäristö? Pieleen mennyt kasvatus ja näköalaton maailmankuva?

Aivan sama sinänsä, koska en mä vielä pysty tappelemaan tätä virtausta vastaan, antaa flown jatkua sen kerran kun sellanen mua kantaa.