Korkki kii joo, in my ass, retkahdin heti maanantaina jonneki sekobaarirundille ja juomaan herra Sienen kanssa viinii aamu seittemään saakka. Bussissa hävetti ku mukana oli kasa viiniä kassissa ja meikäläisestä lemahtava lemu vähemmän mairitteleva, mut hei onneks en ollu ite menossa duuniin vaan kotia sammumaan.
Jottei hyvin alkanu kuivattelu toki loppus, nii seuraavana päivänä hain loivarit ja lähin roudausremmiläiseks kera ihanan pienen rauhottavien napostelun. Siitä se ajatus jotenki kummasti lähti, vaikka ihan yritin himmata ja kotia vongata Heilaa mutta ohhoh ja kas, tissuttelun jälkeen oltiinki kapakissa - oli muute kiva kapakki, en ollu siellä ennen käyny - noi vaa ja kas, pilkun jälkeen taksilla kruisattiin seuraavaan kapakkaan ja kas, valomerkin jälkee lähdettiin vodkajatkoille.
Jottei siinä vielä kaikki olisi, niin niillä jatkoillahan sitä sitte oli draamaa ja ei-toivottuja perässä seuranneita vieraita ja suuria tunteita ja lopulta melki poisnakkaamista. Ja jotten ite ois pekkaa pahempi, niin pistin pussaillen ja kehoja tutkiskellen jo pitkään himoitsemani kundin kanssa, kutsuttakoon häntä nimellä Jänö, siinä lattialla vilttipedillä Heilan sammuttua sohvalle.
Jeesus mä oon roisto.
Ja nyt vaan fundeeraan, että mites sitä Jänöö näkis sitten tai pitäiskö asiasta puhua, vai oisko kun ei oiskaan, vaikka äh ottasin vähän uusintatuntumaa siihen asap, jos mahdollista. Ja että onkohan sillä nyt morkkis, ja oliko toi nyt vaan sitä kuuluisaa "hei kohta mä sammun, äkkii jotakin sutinaa" -tutinaa. Toisaalta sen parin tunnin lattiajumpan ja torkahtamisen jälkeen aamusella tämä Jänöpupu nappasi meitsin kuitenkin syliin ja suuteli menemään noin vaan, käsi kädessä ja himot mielessä. Ei se enää sillo ollu päissään saati sammumassa. Et niinkö tykkäiskö sekin vähän meitsistä, vai mistä oli kyse? Miehet ne on mysteerikamaa, voi kuulkaa mä niitä oon kironnu välillä raskaasti.
Et repikää siitä. Jänö ja Heila on totta kai ystäviä ja kauan ovat sitä olleetkin, mitä vittua mä ny näin kohellan? Oon vissii moraaliton ketku, koska ei hävetä ei kaduta ei harmita, jollei nyt se että pääseekö sitä enää ikinä pussaan uusiks. No jos totta puhutaan, en mä panis pahaks sitäkää, vaikka Heila pussailis muita, tai miksei vaikka hässiskin, kunha mun ei tarvi tietää välttämättä, ja kunhan se pysyis ite kartalla että kenen kanssa haluaa olla. Mut ei Heila oo sellanen, joten en haluu Heilan mieltä pahottaa tällä Jänö-jutulla. Ei sen tarte tietää, ja Heilasta kuitenkin tykkään ja lujaa ja enemmän kun kestään.
Mut omaa kroppaani jakaisin Jänölle silti kovinki mielelläni. Uusi loivari korkkautuu nyt, minne lie ilta vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti