Fiilis on vähäsen parantunu. Harmittaa edelleen, muttei ihan 24/7 sentään, lisäks ens viikolla alkaa yksi pidempikestonen duuniprojekti, joka varmaan vienee tehokkaasti muut aatokset pois. Pitänee siis alkaa myös hiljalleen loiventamaan tätä juopottelua, jotta siirtymä uuteen arkeen ei tuu liian rytinällä. Onhan tässä sentään vappu välissä, ehtiihän siinä vielä kilisteleen lasia ja rilluttelemaan.
Jotenkin kyllä vähän huolestuttaa arkityöviikkoon siirtyminen. Oon jo vuosikausia tehny pääsääntösesti keikka- ja viikonlopputöitä, jollon viikot on ollu mukavan sekavia. Mitä ihmettä teen vapailla viikonlopuilla? Vihaan kapakoita viikonloppusin, sillon liikenteessä on kaikenlaiset amatööritinaajat, bodari-amikset, pissa-Pirkot ja muut ns. tavan tallaajat, joiden kanssa en a) koe mitään yhteyttä b) halua olla samassa tilassa ja c) vituttaa olla tukkimassa joka paikkaa. Viikonloppusin baareissa on melusta, kallista ja saatanasti sakkia, mä en viihdy. Mieluumin oon töissä saamassa parempaa liksaa ja lepuuttamassa hermoja, jotta voi vilahtaa takasin tissuttelemaan kunhan sunnuntai kolahtaa kalenteriin ja peruskansalaiset alkaa työviikkonsa.
Näin ollen pelottaa, että miten sopeudun. Työaika tossa projektissa on tosin on joustava, eikä työviikkokaan oo liian pitkä, joten voisin kuvitella, että jonkin verran tunteja vois tehä sisään ja tällä tavalla ostaa itelleen pitkiä aamuja ja/tai lyhyitä päiviä. Silti muutos entiseen on melkonen. Mahdanko olla sellaseen valmis etenkin, kun kulunut kevät on monella tapaa ollu ehkä koko elämäni paras kaikkine graduahdistuksineen ja rahahuolineenkin.
Jotten nyt liian valkokaulusihmiseksi olis muuttunu, niin pistin kuitenkin eilen bailaten duunitilannettani. Peruskapakkiin iskettiin vasta illalla, perusjengin kanssa ei juurikaan juteltu, mutta Jänönen yllättäen halus ite lähtee mun ja Heilan kanssa ryyppäämään (koska ollaan niin pirun ihania) joten oltiin sen seurassa pilkkuun saakka ruukun äärellä. Heila tosin ihme kyllä lähti omaehtoisesti kotia aiemmin, ja voi hitto kun syyhytti käydä käsiks Jänöön. Kuitenkin oon tuumannu viisaimmaks antaa tän homman edetä sellasella painolla, ettei rupee omaa päätä ahistaan liikaa, ja toisaalta ettei ite käy roikkuvan rasittavaks. Kiinnostus kummasti kantaa pidemmälle, jollei kiirehdi tai yritä mitään väkisin.
Kiva kuitenkin oli jutella Jänön kanssa kahdestaan, esiliinana tosin seurassa oli jonkun verran aiheesta tietävä ystäväni M, joten eipä siinä nyt mitään niin kauheasti ois voinukaan tapahtua. Perinteinen itseni olin kuitenkin siinä mielessä, että ei dokausreissua joilla en tavalla tai toisella telois itteeni. Tällä kertaa teloin kohtuullisen kovasti sillä perinteisellä tavalla, eli heitin lipat ja polvi aukes.
Nyt siinä polvessa on pillun näkönen haava, kyllä ilahduttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti