Ja sitten mä tuun kotiin tanssitunnilla ja jo matkalla sataa lunta naamaan ja jalat painaa joka askeleella enemmän ja kotona pitää riisua talvivaatteet ja hikiset jumppavaatteet ja minä en jaksa, sen sijaan makaan sängyllä ja tuijotan kattoa ja kissa nuolee kehräten hupparin narua, pitää sitä emonaan, maiskuttelee ja polkee tassuillaan polo, en jaksa mitään ei siksi, että olisi fyysisesti väsynyt ja siten tyydyttynyt, vaan en jaksa mitään siksi, että mikään ei ole jaksamisen väärti. En haluaisi tehdä yhtään mitään, en mitään edes niin yksinkertaista kuin kääntää kylkeä. Tunne ei ole mukava, ei sellainen että tässä olen ja kaikki on hyvin vaan ankeampi, tässä olen enkä halua olla tässä mutten halua olla missään muuallakaan, en jaksa haluta mitään koska en pysty ajattelemaan että mikään olisi mitään.
Kaikki kääntyy aina niin nopeasti ympäri. Ulkona on pimeää ja tätä kestää vielä niin kauan että meinaan itkeä pelkästä ajatuksesta. Älä ajattele mitään. Älä ajattele mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti