Mikä hitto näissä illoissa on että pitää olla niin peloissaan ja onneton? Heh komea riimiki sattumalta. Aamulla heräsin virkeänä ja kävin uimassa ja olin iloinen ja taivaskin näytti kauniilta ja söin hyvän lounaan ja näin ystävää ja kävelin kaupungilla ja kun tulin kotiin, iski vastaan tyhjyys pimeys hiljaisuus pakene pakene pakene en uskalla lukea mitään en katsoa mitään en ryhtyä mihinkään kun vaivaa ja huolettaa ja pyörii mahassa, ja se hyvä lounaskin taitaa tulla ylös kun sisäelimet kiertyvät solmuun sydän jyskyttää korvissa varpaat hikoavat kylmää nihkeää palelee.
En ymmärrä tätä. Ehkä se on tuo pimeys mikä pelottaa. Harmittaa, että hyvänä ja mukavana alkanut päivä kääntyy synkkyyteen ja itkuun kerta toisensa jälkeen. Ei nukkumaankaan voi vielä mennä, ja kun suljen silmäni näen vääristyviä kasvoja ja hämähäkkejä ja petoeläinten hampaita.
Askarruttaa staalot ja niiden koirat. En uskalla ottaa niistä liikaa selkoa, pimeässä ei tiedä mikä lopulta vastaan tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti