Kolea hiipii vaatteiden alle. En ole tyytyväinen kroppaani. En päähäni, en jalkoihini, en vatsaani enkä rintoihin (selkä ja perse on ok, sitä en näe mutta istuessa se tuntuu mukavalta ja se kai on persauksen tarkoitus läpsyttelyn lisäksi, ja selkää on mukava hivellä), kaikki on jotenkin väärin ja näyttää väärältä ja minulla on piinaavan tietoinen olo vääränlaisuudestani lähes koko ajan. Miten nauttia mistään jos tuntee olonsa vääräksi? Ja juu ei niin tarvitsisi tuntea ja onnellinen voi olla tässä ja nyt, mutta ei se onni käskemällä tule eikä edes sillä, että ymmärtää ihan oikeaksi tässä ja nyt -toteamuksen, järki ei käänny tunteeksi vaikka mitenkä vääntäisi.
Mietin taas iltaisin välillä ja salaa ja vähemmän salaa peilistä itseäni vilkaistessa bussissa istuessa uima-altaassa tanssitunnilla pumppaamassa jumppaamassa kaupassa ruokahyllyjen ääressä että ehkä tässä on se syy, ehkä olen onneton ja ahdistunut ja piina vaivaa kaivaa kuoppaa Kiinaan asti ihan siksi vain että olen ruma ja tanakka ja väärin ja paskaa, silkkaa paskaa loskaa roskaa. Että ei siihen kummempaa tarvita.
Ja siksi K ei halua minua eikä tule koskaan haluamaan jollen, jollen jollen jollen jne.
Ja paitsi että olen väärin ja vääränlainen ja väärän näköinen olen ehkä myös muutenkin väärinkurin nurinperin, kuuntelin yöllä kauniin nuoren naisen karaokelaulua ja hän oli varmaan juuri oikein ja oikeanlainen ja sellaisen K haluaisi ja kuka vain muukin ja minäkin ja näin yksinkertaista se on. Jokainen laiha kaunis ihminen on vääjämättä onnellinen, koska hän saa olla onneton muista kuin kehollisuuden asioista, ja vaikka hän olisi mitä silkkoa sisältä tai niistä kehoasioistakin murheissaan niin häntä halutaan kuitenkin aina enemmän kuin minua koskaan (ja tiedän ettei asia ole näin eikä ihmisen arvo ole muiden halujen määrästä kiinni, mutta eihän tämä mikään totuuden aapinen tämä paikka olekaan ja aina välillä on uuvuttavaa pienentää onnettomia surujaan järkeilyllä ja ymmärtämisellä).
Olen sen ennenkin kirjoittanut. Mies valitsee viereensä milloin tahansa mieluumin kehräävän kauniin tyhjäpäisenkin kissimirrin kuin sanavalmiin kipakan minkä, piisamin? Edes se mukava piisami ei ole kenenkään ensivalinta. Olen pörheä vanha piisami matkalla talviunille ja paikkani on kaakeliuunin perukoilla maailmalle murjottamassa.
Days turn to years
Years turn to stone
Dog will chase the bone
Where ever it's been thrown
Days turn to years
And years turn to stone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti