Ei tullut onnea ja autuutta alkoholitta vaan ei tullut alkoholin kanssakaan. Tämä epätoivon kyntäminen käy niin työstä, että joka päivä on paha päivä ja joka hetki on kurja hetki. Tuntuu että hetkinen sanoi putkonen ja siirsi huomionsa mahdollisiin synkeisiin olosuhteisiin vaikuttaviin tekijöihin: mikä on muuttunut siitä kun viimeksi oli hyvä olla keväällä kakstuhattakuustoista, mikä voi rassata ja lannistaa näin pahasti, miten tätä alakuloa kestää ja kestää kuukaudesta toiseen. No lääkärithän on sitä mieltä että ehei ei, ei se vaan voi vaikuttaa, vaan päivänä menneenä törmäsin tanskalaiseen tutkimukseen, joka vahvasti indikoi että no totta helvetissä vaikuttaa tässä ei ole kahta sanaa: hormonaalisella ehkäisyllä on vakava ja suora linkki masennukseen.
Tuskailin sitä ehkäisyasiaa Tavallisen Miehen suhteen silloin keväällä ja päädyin sitten vasten parempaa tietotaitokokemustani kokeilemaan hormonikierukkaa. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Puhuin asiasta gynekologille viimekäynnillä, että mä en jaksa kun oon näin onneton vaikkei mikään muu mun elämässä ole merkittävästi muuttunut, mutta tietenkin hän toisti papukaijana sen minkä nuoresta lähtien olen tuhansien ja tuhansien muiden naisten tavoin saanut kuulla: kuvitelmiasi ovat vain moiset, ei vaan voi vaikuttaa mielialaan nämä. Noh, sen verran vanha olen minä, että silloin nuorena tyttönä ihan samaa laulua laulettiin e-pillereistä ja nykyisinhän laulu on sen verran muuttunut, ettei niitä tietääkseni enää suositellakaan noin vaan eikä ainakaan masennustaustaisille, nykyään suositellaan näitä paikallisempia hormonikapistuksia. Kiinnostavaahan on toki varsinkin se, kuinka monen nuoren ja vähän vanhemmankin naisen masennus on itse asiassa taustaltaan hormonaalisen ehkäisyn mukanansa tuomaa, asiathan kun katsokaas normalisoituvat hirveän nopeasti ja kaikenlainen neitien alakuloisuus tavataan muutenkin pistää hormonien piikkiin, peeämässää ja kivuliaita vittuja ne muijat aina märisemässä millon mitäkin vaivaa. Entäpä jos se märinä ja paha olo onkin kaiken sen ylimääräsen hormonipaskan mukanaan tuomaa mitä meidän kehoihin tungetaan pahimmillaan teineistä saakka? Saatana.
Koska olen kuitenkin maallikko mitä lääketieteeseen tulee, en missään nimessä koeta yleistää tai ottaa niskaani mitään hormonaalisen ehkäisyn vastustajan viittaa, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle ja jokainen pitäköön omaa kehoaan juuri sellaisena koealustana kuin tahtoo. Tämä on omaa taustaani ja kokemustani lopputtomassa masennuksen suossa kellumisesta, ja aikanaan minulle vapauttavan vavisuttava kokemus siitä suosta pois oli hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen. Maailma ikään kuin avautui äkkiä monivärisemmäksi monisyisemmäksi mahdollisuuksia tarjoavaksi kiinnostavaksi paikaksi kaiken sen harmaan kauheuden jälkeen jossa tarvoin vuodesta toiseen ja jossa tarvoin kyllä varmasti muutenkin kuin hormonilääkkeiden takia. Kuitenkin tunnen itseni nyt tyhmäksi kun löin pääni jälleen samaan seinään, miksi voi miksi aloin leikkiä asialla, jonka kohdalla varoituskellot soi päässä ja lujaa, jonka tiedän itselleni vaaralliseksi, miksi uskoin lääkäriä joka päätään puistellen taas kertoi kuinka ei ei ei, ehei, ei näissä mitään vaaraa ole. Ja auktoriteetin edessä suostuin sitten kompromissiin: odotan vielä marraskuun loppuun saakka josko sivuoireet tasaantuvat, sen jälkeen ronkin sen kapistuksen vaikka henkarilla itse sisältäni pois ja lupaan vannon pyhästi kautta kiven ja kannon että enää ikipäivänä koskaan ei mitään hormonilääkitystä minulle piste. Jos valittavana on henkinen tuska vastaan fyysiset kivut on valinta minulle helppo, ja jokaiikalle sanon että masennus on tauti jota en toivo pahimmallekaan paskiaiselle pallomme päällä.
Heille joita aihe kiinnostaa ja joilla aivokapasiteetti piisaa tutkimustekstin lukemiseen:
http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=2552796
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti