Meitsi streittaili! Ajattelin, että nyt tsemppaan ja oikein selvistellä selvistelen tämän viikon arkipäivät ja viikonloppuna sitten nautiskelen päihteitä jos niikseen sattuu kerran mahtavat kelitkin on tulossa.
Noh, streittailu kesti kokonaista kaksi päivää, olin niin ylpeä saavutuksestani että oikein taputtelin itseäni olkapäälle ja kehuskelin kuinka kaikki sujuu kuin sukkanauha, ja saman tien masennuin ja ahdistuin moisesta puuhasta niin, että soitin Pörröiselle ja lähdin lähikapakkaan sen kassan. Otin sen vielä viereeni yöksi, siinä sitä pussailtiin ja nukuttiin sylikkäin, sellainen vierihoito on ihmiselle tärkeää koska toisen ihon kosketus, lämpö ja pehmeät kädet tuovat turvaa enemmän kun mikään muu tässä maailmassa. Kissatkin käpertyy rintakehälle sydämen sykettä kuuntelemaan ja itsensä kehruulla rauhoittamaan, mikä poikkeusnisäkäs se ihminenkään muka olisi. Pidän sanasta nisäkäs, se kiteyttää luokkamme oikein oivallisesti kerran sellaisia nänneviä nisä-eläimiä olemme. Tunnen yhteenkuuluvuttaa siis lehmästä marsuun, mitäs me toveri-nisäkkäät, mitäs me. Siksi en syö eläimiä, en nisäkkäitä vaan en kaloja matelijoita hyönteisiä lintujakaan, ei toiseus tarkoita sitä, että rääkkääminen ja hyväksikäyttö olisi jotenkin näin perusteltavissa. Lihaanit, nuo maailman ruttopaise hedonistisine ajattelemattomine haluineen, saanevat paksusuolensyövän sulamattomasta lihamötikästä masussaan. Vegerimpula vieressä puree porkkanaa. Ja kuolee keuhkosyöpään tupakkia tuprutellessaan. Oh well such is life.
Streittaamiseni laatu oli sikälikin kyseenalaista koko ajan, että tasaisesti olen itseäni buustannut turruttanut nukuttanut herättänyt pkv-lääkkeillä pitkin poikin päiviä, eli eihän tässä itse asiassa taida olla sen sekunninkaan selvää hetkeä missään lähimaastoissa näkyvissä. Taidampa olla melkoinen päihdeturpa minä. Ko. substanssien ansiosta olen kuitenkin nytkin paitsi rauhallinen myös energinen, onnellinen, virkeä ja innostunut, haluaisin juoksennella pihamaalla päättömästi paikasta toiseen, halailla ihmisiä ja hupsutella kivoja pikku juttuja sille ja tälle ihmiselle, kenelle vaan kunhan se olisi vähintään yhtä vikkelä kuin minäkin, menossa vauhdilla paikasta toiseen hymy suupielissä rontin rivot ajatukset silmien takana vilkkumassa. Rontteilla ja ranttaloida, minä niin haluaisin haluaisin haluaisin tuonne pihamaalle valloittamaan uudet ihmiset valoisan vallattomalla minuudellani.
Eli vitut siitä streittailusta nyt sitten kumminkin, mulla on tötsä rauhottavia purkki nukuttavia kassi poltettavia kori kilisteltäviä, mitä mä tässä masentelen kun kerran se aurinkokin paistaa viimein laukaisten huumaavan kesätunnelman sykähtelemään pitkin kihisevää vartaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti