Niin että kattelemaan juu kun ei muutakaan keksi. Ihan vaan vähän kattelemaan ja silleesti ja kotia maate ajoissa ja turvassa ja ei mitään hilluskeluja eihän. Voi perseen suti sanon minä, sillä se katteleminen päätyi sitten hämärän katkonaisiin muistikuviin totta kai, kun päivän ainoa ateriakin koostui vaan perunakeitosta lounasaikaan, ja vaikka keitto on lempiruokaani monessakin mielessä, ei se kuitenkaan yhden kokonaisen aikuisen ihmisen päivän ruoka-annokseksi ihan kauhean kummoinen pläjäys ole. Johan se pitäisi tietää, että syömättömyys juominkeihin yhdistettynä ei voi tuottaa mitään muuta kun paskaa niskaan, ja sitähän tässä sitten saa niskastaan koko päivän häpeissään siivota.
Lähdinpä nimittäin Pörröiseni matkaan sitten illan päätteeksi hiipimään, ja sitähän se taas oli mitä arvata saattaa, eli alasti heräsin peiton mutkasta aamulla tokkurassa ihmettelemään tätäkin kurvausta elämässäni. Voi jumaliste, miksi vitun vitun vitussa lähdin sen mukaan. Miksi? Miksi en koskaan opi miksi aina teen samoja asioita uudestaan ja uudestaan vielä kerran kerta kiellon päälle aina vaan, vaikka ihan hyvin tiedän mitä siitä seuraa ja mitä on seuraamatta. Miksi olen vajaa kilipää pöljäke? Miksi kaipaan jo heti takaisin toista silittelemään, miksi olen ihoni orja helposti selätettävä mutkalle vääntyvä himosta kiljuva kosketusta huutava hepsankeikka joka muutamasta suudelmasta myisi vaikka mummonsta. No se on kyllä jo kuollut, että eipä taida olla kummoistakaan valuuttaa suukkosista kilpailtaessa.
Siltähän se näyttää, että nyt on mennyt pörröpäällä viimeinkin poikki nipsnaps sen tyttönsä kanssa, sillä aamulla kun hiippailin vaatteitani keräilemässä asunnon nurkista lattioilta tasoilta ja pinnoilta kiinnitin huomioni puolityhjään kirjahyllyyn joka voisi kieliä siitä, että joku ne kirjat on pois kuskannut kuleksimasta muihin hyllyihin. Tuskin mikään kirjavoro kylässä on käynyt, vaikka mistä sitäkään tietää mitä ne vorot puuhailevat ja keiden asuntoihin tunkeutuvat. Posket punasta kuumottaen suudelmista jätin lapun pöydälle että soitellaan ringring, ja solahdin sitten aamun hulinaan vilinään hölinään ja pölinään itseni ihmiseksi rakentamaan.
Ehkäpä tämä riitti taas tätä settiä kummallekin. Nuolen haavani ja hölmöilyni enkä ikinä ikinä koskaan enää milloinkaan missään nimessä missään tapauksessa mistään hinnasta sorru samaan virheeseen.
Enpä vissiin. Vittu. Kuula kalloon poks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti