Oon taas menny lueskeleen nuorten tyttöin foorumeita ja voi että latistaa. Meitsi kun on kovasti korkeesti koulutettu ja ajan hermolla muutenkin ammatikseni, niin seurailen keskusteluja tietenkin kulttuurisia kerrostumia tarkastelevien silmälasien lävitse. Se, mikä surullisen murheellisen tuskastuttavasti paistaa läpi, on tyttöjen edelleen jatkuva sosiaalistuminen seksuaalisuuden portinvartijoiksi poikain kahlitsematonta villi-ihmistä vastaan, jolloin kaksoisstandardit asettavat tyttöset katsoa-saa-ei-koskea -tapaisesti seksikkäiksi vaan ei liian seksuaalisiksi, haluttaviksi vaan ei liian halukkaiksi, seksuaalisesti toimeliaiksi vaan ei liian aktiivisiksi ja sanalla sanoen objekteiksi alituista maskuliinista katsetta varten ja vasten. Aina oon ollu sitä mieltä, että naiset ne toistensa pillua tarkoimmin kyttää, miehiä ei edes niin kiinnosta kuka pani ja ketä, ja sehän se näyttää vieläkin pätevän vanhat kaavat uudet muodot vain ne saavat. Niin kauhean uuvuttavaa aina vain uudelleen luoda kuvaa alati haluavasta miehestä ja miehen haluja kontrolloivasta naisesta sekä seksuaalisuuden tai vaikka elämän kaikkinensa säännöistä, moraalisista koodekseista ja muka-totuuksista.
Juu juu tiedänhän minä että suurin osa tämän huomaa kyllä varttuessaan ja eläessään, elämä on siitä ilahduttavaa että sehän kulkee kuin junan vessa kilin kolin noin vain, eikä paljoa kysele että mitä siinä Kultaisessa Käytöskirjassa tästäkin asiasta mahdettiin sanoa. Kuitenkin samalla toivoisin niin kovasti, että ihmiset eivät aina olisi paitsi pettymys myös niin helvetin typeriä. Koska sehän se ei ikävä kyllä ole iästä kiinni.
Tämän lueskelun lisäksi kävin toisen kaupungin Kauppakadulla siinä kapakassa missä alakerrassa näytellään paskaa teatteria ja jossa oluttuoppi olikin hitosti kalliimpi kuin muistin, ja hetken tepsuteltuani löysin sitten aseman läheltä ilahduttavan hillbilly-juottolan, jossa tintata viinaa suukusta massuun kaksin käsin kolmea kohti. K:ta näin kun tulin takaisin ja lohdutin sitä parhaan taitoni mukaan erotuskan päälle puskiessa, ja näin vain se on lujittumassa kaveruudeksi tämä tarina. Nyt olen miellyttävän väsynyt ja toivon viimein saavani unta, jotta jaksaa vielä hetken heilua ennen kuin tämä elämä asettuu taas vakaammille uomasille toviksi tai toisekseen, ja minä etsin Aikuisen Ihmisen naamioni kaapin hyllyltä pölyttymästä taas aamuvuoroon nutukseni. Toivottavasti nutussa ei ole mitään kovin pahasti falskaavaa reikää, ettei vanha elämä tee vuoreen pesää.
Kaikki tämä hitaus ja oleminen ja tapaaminen saa minut kiintymään vain lujemmin ja lujemmin siihen K:hon. Enkä edelleenkään ole päässyt pitämään sitä edes kädestä, tällä menolla varmaan uusioneitseydyn koska tuntuu niin kovin kovin vaikealta nyt katsella mihinkään muihin pöytiin muiden seurojen toivossa. Mutta pakkohan se jossakin vaiheessa on, koska miksi kaveruuden takia jäisin seksittömään tilaan kun en sitä rakkaudenkaan takia voinut tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti