No soittiha se sitten. Ja sitten minä soitin sille. Ja sitten se soitti minulle. Ja näissä väleissä nähtiin ja oltiin ja juotiin ja juteltiin ja sitä sun tätä. Ja nyt olen tässä, krapulassa taas tai ehkä vielä humalassa, oon ihan sydän säpäileinä ja kiukkunen edelleen, eikä mun silmät tarkenna kunnolla. Ja se voi johtua kyllä katupölystäkin, kärsii kuivasilmäisyydestä tai jostakin tahmeasta paskasta verkkokalvoilla ja maisema näyttää kelmeen harmaalta. Ja kaikki. Ja no koko elämä vittu.
Rupeen oleen aika varma, ettei tästä hommasta nyt tule tän kummempaa hommaa, että ajotus on huono ja minä taas kerran vaan eräänlainen toisen sukupuolen äijä, että ei tässä päästä pussaamaan eikä silittelemään toista kun unissaan vaan. Voi mikä mega-mälsyys kerrakseen, vaan kuten oon aikaisemminkin sanonu, niin oman elämänsä Herra(tar)han sitä jokainen on, eikä siihen auta toisen tulla ojentamaan kohentamaan sen kummemmin koheltamaan omia olemisiaan toisen kautta. Sille luu kurkkuun joka moista yrittää.
Joten: silmät jonnekin muualle ja uusia tuulia purjeisiin. Koska olen kuitenkin oma vetisen surkea itseni, niin en millään uusilla kikoilla tätä(kään) uutta elämääni aloita vaan ajattelin ruveta ryyppäämään oikeen kaksin käsin ja olan takaa. Sillähän ne murheet muistaakseni ei lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti