Heti helpotti kun kello meni yli puolenyön, sillä nythän on elokuu, kuukausista paras ja anteliain, kiinnostavin ja innostavin, jännittävin ja houkuttavin. Minun kuukauteni, elokuu.
Yritän kovasti rauhoittua ja tasata elämääni, mutta se tuntuu niin vaikealta taas. Joko olen apaattinen kuin turnipsi ja tuijotan vain ikkunasta ulos nieleskellen tunteja ja minuutteja, tai siten käyn ylikierroksilla tanssiaskelilla jääkaappi-vaatekaappi-meikkipussi-oluttuoppi, ja tätä heilahtelua mahtuu yhdenkin päivän sisään niin, että tämä viikko tuntuu pitäneensä sisällään monen monta ihmiselämää. Ehkä kokonaisen kylällisen eri-ikäisten erilaisten erinäköisten pienien ihmisten pieniä elämiä aina kaupungin pormestarista paikalliseen kylähulluun ja saluunan kautta taksilla kotiin hip hei heissansaa. Miksiköhän kyläni muistuttaa spagettiwesternien pölyisiä kulissikaupunkeja, joissa Clint Eastwood tallustelee matto päällään sikarintumppi suussa pölypallokasvien pyöriessä hevosten juottokaukalon ohitse, olisiko aika katsella lännenelokuvia taas silmät kiiluen?
Naapuri soitti jälleen, tällä kertaa kertoakseen, että sitä vastaan käveli Rakkaus ja ei muistella pahalla ollaan kavereita nähdään soitellaan so long. No eihän sille mitään voi jos Rakkaus tulee ja vie jalat alta, kuka voi sellaista kiveä olla kääntämättä ja mikroskoopilla tutkimatta, kyllä mä tajuun ja antaa mennä, tsemiä. Mulkku. Tollanen puolenkesän vonkaaminen jättää murisevan mielen ja kurtistuvan otsan, vähän kun veis jo puoliksi aukiolevan namupussin ihan käden ulottuvilta. Ja sehän on tuhmasti tehty, soo soo shame on you.
Kävin sitten lohduttamassa loukattua itsetuntoani PJ:n avulla. Huoletti katsokaas että ehkä oon jotenkin huono ja tylsä ja mua ei enää kukaa halua ja-niin-edelleen nyyh. Sepä se lohduttikin parhaansa mukaan, sille olen aina rakas ja pantava ja haluttava ja tunnun niin hyvältä näytän ihanalta voihkin niin kiihottavasti selkä notkolla hiukset takussa hampaa tyynyyn pureutuneena. Se lähti aamuyöllä takaisin kotiinsa ja minä jäin nuuhkimaan hikisiä lakanoita kissojen maukuessa protestejaan mokomasta yllätysvieraasta ja äänekkäästä sängyn natisuttamisesta. Melkein tärisi jalat vielä aamullakin, olin jo unohtanut kuinka helvetin hyvä PJ on.
Itsetunto parani noin sata prosenttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti