Minua murehduttaa ja huolettaa, elämä elämättömyys työt ihmiset suuret kalat talous ja raha-asiat, valinnat valintojen vaikeus yliopisto vuokra-asunnot puhelimen pirinä ja postiluukku. Entä jos en jaksakaan, jos en vain jaksakaan mitään. Huolet kietovat ihmisen helposti sisälleen viltin alle tärisemään ja murehtimaan otsa kurtussa jäätelölusikka suussa. Lukisinko kirjaa - ei en uskalla; katsoisinko elokuvaa - ei en pysty siitä voi tulla paha mieli; lähtisinkö ulos - ei en jaksa siellä voi olla ihmisiä en voi ihmisiä en nyt.
Tarvisisin paikan jonne käpertyä vähän piiloon, hiukan vain ja hetkeksi. Silitellä itseni kuntoon ja uudeksi.
Sillä en jaksaisi murehtia. Haluaisin olla pikkuisen onnellisempi, haluaisin nauttia asioistani tekemisistäni ihmisistäni elämästäni, haluaisin olla että mä oon ihan hyvä kyllä mullekin kuuluu hyvät asiat kyllä niistä saa nauttia kyllä mä saan nauttia. Sen sijaan huolestun ja ahdistun ja puren hampaita yhteen öisin niin, että leukaperiä vihloo.
Anna mun olla pikkasen onnellisempi, edes pikkuriikkisen vähemmän murheellinen, edes ripauksen verran rauhassa.
Blow, blow me out I am so sad, I don't know why.
Blow, blow me out I am so sad, I don't know why.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti