Mitä tehdä,
kun tietää, että voisi olla toisen kanssa koko loppu elämänsä. Samalla tietää, ettei sitä halua.
Mistä tietää, onko olemassa edes sellaista tunnetta, joka kestää ja pysyy varmasti koko elämän. Vai rakennetaanko se sitoumus ja päätös uudelleen joka päivä, pitäydytään siinä, mitä on valittu.
Mistä tietää, milloin on aika ottaa se, mitä on olemassa ja tarjolla? Milloin pitää tyytyä ja rakentaa itse itselleen parempaa? Että onko se ruoho vihreempää siellä aidan toisellakaan puolella, vai onko samassa tilanteessa aina vain uudestaan ja uudestaan kunnes on niin vanha, ettei ole enää voimia eikä mahdollisuuksia valita itse, vaan joutuu pakostakin sopeutumaan tilanteeseen.
Mun tekee mieli huutaa kun mä en tiiä mitä tehdä!
Heilan ja minun läheisin pariskunta saa lapsen. Aiheuttaa kriisiä minussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti