Lipsahti dokaamiseksi taas, piti kävästä vaan yhdellä (tainno kahdella tai vaikka viidellä, mutta ehtii kotiin viimesellä dösällä), mutta kun mutta ääääh, ensin siinä oli Jänö joka tuli viereen istuun ja oli niin syötävän söpönen tietenkin ja jutteli ja hakeutu aina viereen (hipelsin sen sormia ihan vähäsen tupakilla). Ja sitten tietenkin tuli Pörröpää, ja voi että kun sekin on lutunen, sillä on aina sellasia nostalgia-projekteja meneillään, tai joitakin muita Miesten Asioita, joista se pitää sellasta kulissia yllä. Piti sen perässä lähteä sitten naapurijuottolaan, jossa ikävä kyllä oli minun baarikatuni suurin vatipää, Herra Vajaa mölisemässä niin paskoja juttuja, että Jänö vaihto kapakka toiseen yksikseen. Teki mieli kipitellä perään, mutta se nyt olis säälittävää ja herkästi kiusallistakin, joten jäin Pörröisen ja Heilan sekä M:n ja PJ:n seuraan kuunteleen Vajaan tajunnanvirtaa. Kunnes paikalle tassutteli aivan ihastuttavan mukavan kaunis porkkanapäinen poika, jonka viimeks oon nähny kunnolla ehkä pari vuotta sitten. Sillon kyllä ihastuin siihen aika lujaa, se on jotenkin niin virkistävän kiinnostava, sellainen, jonka juttuja tekeekin mieli kuunnella ja jonka kanssa haluaisi jutella, jonka suuta ei toivo vaan voivansa tukkia. Jonkun humalaisen käppänän kanssa se oli liikkeellä, ja kun se kysy, että mihis seuraavaks niin mitenkä sitä olis voinu vastustaa? Pakkohan se oli sitten lähteä siihen kuuluisaan paikkaan, jossa lattia on tahmea ja palvelu hidasta ja ämyreistä raikaa vaan paska musiikki.
M roudas mukanaan myös niin kutsuttua psykomuijaa, joka (tietenkin) on PJ:n vanha pano, sellanen, joka sen oman käsityksen mukaan vaihdettiin nykyiseen tyttöystävään. Kukapa tässä kaupungissa ei olisi PJ:n vanha pano, se on vaihtanu parittelukumppania useemmin kun monet meistä sukkia. Tai oisinko se vaan minä, joka kiskoo jalkaansa ne sukat, jotka ekana lattialta löytyy sen kummemmin huomiota kiinnittämättä siihen, onko ne jo jaloissa pyöriny jokusen tunnin liikaa. No kuitenkin, tämä psykohan se tietysti iski kiinni kun sika limppuun, eikä PJ selvästikään asiaa pannu pahakseen (hehheh sanavalinta), vaikkakin se lopunajan diskossa kyllä selitteli, kuinka puhelin on ollu latauksessa ja näin ollen se ei vaan katsos voinu vastata ja että juujuu mielihän tekee ja pitäisi ja oot niin ihana ja pantava ja sellainen tiedäthän erityinen. Hymyilin ja nikkasin silmää, kyllähän minä tiedän. Mutta sorruin sitten kuitenkin laittamaan sille viestin vielä kotimatkalla neljän jälkeen, voi minua miksi tein sen, siinä vaiheessa koko kolli oli satavarmana matkalla psykoilijan petiin ryttäämään vaihteen vuoksi sen lakanoita ja kiinteetä persettä.
Mä oon aina ihan typerän mustasukkanen siitä PJ:stä, sellanen pirunsarvinen pikkunen otus herää mun sisällä kun katon sitä jonkun toisen satunnaisen panon kanssa tai muutoin pokaamassa naisia, ihanaisia. Tyttöystävä on erikseen, tyttöystävätkin, sen kun on niiden kanssa, järjettömästi kaihertaa enemmän ne pokaukset ja saaliit ja muut yönkulkijat, jotka nappaa sen (tai se ne), ja joita se vikittelee mun silmieni edessä vaan hetki sen jälkeen kun oivoi, oot niin ihana, oot oot, sellainen erityinen, tiedäthän, on justiinsa höngitty mun korvaan. Aina se herättää mussa halun itekin sitten kammeta joku omaan petiini vähän niinkun kostoksi vai, tai ehkei kostoksi, enemmän huviksi ja hyödyksi (haitaksi), ehkä vähän vain testimielessä että osaisinko voisinko. Niinpä juttelin sen suloisen Porkkanan kanssa, se on niin kovin syötävän söpönen sekin, vaikkakin aivan tarpeettoman paljon jutustikin psykoilijan kanssa mun makuuni.
Kun valomerkin jälkeen palattiin aamuyön kylmään todellisuuteen, mä nappasin Heilan matkaan ja taapersin kotia tönimään sitä pedin pohjalle ennen sekavan humalan ulinoita. Muut jäi kai miettimään jatkomahdollisuutta tai tekemään sitä illan kohokohtaa, sitä todellista isojakoa, jossa mun veikkauksen mukaan näppejään jäi nuolemaan saletisti M ja Haddock, luultavasti suloinen Porkkana ei siksi, etteikö se joukon ainoan naisen (sen Psykon) olisi saanutkin, vaan siksi, että psykoilija salettiin valitsi jälleen kerran PJ:n ja sen hillittömän kyrvän täyttämään itteensä ja kämppäänsä.
(Kauheeta jos valinta osuikin Porkkanaan, mä en kestä jos se lunttu sai sen matkaansa, ajatuksenakin se kiehuttaa ja kiemurtaa sisuskaluja.)
Nyt mun tekis mieli pyytää sitä porkkananpunaista jonnekin mun kanssa, mietin sitä koko kotimatkan käsikädessä Heilan kanssa, ja se tuntu tosi hyvältä ajatukselta sillon. Ei se enää tunnu ollenkaan niin hyvältä, sillä vaikka mieli tekisikin niin todellisuus iskee vastaan taas märällä hansikkaallaan päin kasvoja. Mitä mä sille sanoisin? Niin moi mä asun tuon yhden kanssa ja panen tuota toista ja satunnaisesti muuten vaan imen yhden jätkän kyrpää sen, minkä nyt baareissa ravaamiseltani kerkiin ja joudan ja niin, haaveilen tuosta yhdessä pupusesta iltasin, ja mieluusti haaveilisin sustakin. Mitä konkreettisemmin sen parempi.
Voi olla siihen loikkaaminen hankalaa moneltakin kantilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti