Virtaa

Ja nyt sit fiilis onkin taas ihan toinen ku viimeks. On itse asiassa jotenki tosi hyvä meininki, tuntuu että olis energiaa ihan vaikka ja kuinka paljon ja jotenki kihelmöi ja innostaa koko kaupunki ja oma minä ja kaikki ne mahdollisuudet mitä tälläkin illalla voisi (voisi, tuskin, mutta voisi) olla tarjolla. Muutenki koko viikko on menny aika toimivissa tunnelmissa, oon kerranki nukkunu hyvin ja polskutella loiskutellu ahkeraan uimahallissa, oon pistäny duunihommia liikkeelle ja osallistunu mielenkiintosiin seminaareihin palavereihin tilaisuuksiin istuskeluihin, mä oon tönässy yhden kirjotusprojektin todella vauhtiinsa ja sitten vielä mut valittiin jokunen aika sitten yhteen isohkoon luottamustoimeen, joka - vaikka todellisuudessa todennäköisesti on puuduttavaa sillon tällöin kokoustamista asioista joista en joko tiedä tai välitä tai jaksa juuri sillä hetkellä innostua - vaikuttaa mielenkiintoselta ja nostaa mun häntää pystyyn että kattokaa hähää mitä mulla on ceeveessä, mä oon mukana tässä, in your face maailma. Tai joku.

Sitten mä tuossa kävin taas Jänön kanssa kapakissa, mukana oli kyllä Heilakin (se oksensi kotimatkalla muutaman metrin välein aina, nauratti tosi paljon koska kadulle oksentamisessa on jotenkin rososen räikeetä välinpitämättömyyttä ja alennustilaa) ja sitten Pörröpääkin pitkästä aikaa. Me tissuteltiin Pörröpäisen söpöläisen povarista kossua ja juotii kallista kaljaa astetta hienommassa joskin oikeesti tosi kivassa ja mukavasti renttuihin (ei pukuäijiin tai muihin loisiin) kallellaan olevassa paikassa. Kirjailija soitteli jotaki vihapuheluita Heilalle, mitä mä sanoin, sillä on taas joku kusipäisyys nousemassa pintaan. Se on eelleen kai Jänön kanssa riidoissa, ota niistä ny selvää ku kumpikin on jotenkin ihmeen änkyrä, niin sitä se sitten kai kipuili että kun ei voi tulla seuraan ja se nyt sitten sen pienessä mielessä oli Heilan syytä. Voi jeesus mikä urpo, kai sitä vissii nyt hävettää ku ei oo mitää kuulunu hetkeen.

Eipä siinä sitten sen ihmeempää, meni pilkkuun asti ja seuraavana päivänä oli töitä. Kummasti siitäkin selvisi ja vielä pitkän päivän ja raatamisen kautta. Onneksi tällä koulutuksella raataminen on enemmän henkistä kuin fyysistä.

Tää pulppuileva ilo on nyt ihan pakko pistää jonneki tai jakaa jonkun kanssa, Vee jutusti mun kanssa tuossa justiinsa ja pyysi kuppilaan, varmaankin kanta sellaiseen, se kun on lähössä myöhemmin tapaamaan sitä naistaan taas - sitä, jonka kanssa se kuulema vähän leikkii seurusteluu pitkästä aikaa ja yrittää himmata sen naisen pesänrakennusviettiä vastaamalla kaikkeen joojoo, joojoo. Tavallaan varmaan aika vittumaista, tavallaan ihan hauskaakin tietenkin, harmillista toki jos se nainen ottaa kovasti pataansa siinä kuviossa. Vaikken oo kovin suoraselkänen tai muutenkaan rehti ja reilu, niin emmä mitenkää pahaa toivo kellekään, en ylimäärästä kipua tai kärsimystä, en kurjaa mieltä enkä henkistä kipua. Ja joskus sitä on ite sitten taas rankasti saamapuolella selkäänsä ottamassa kuitenkin, niin siinä tuppaa yleensä käymään ja kaikki pysyy sikäli tasapainossa.

Mutta Vee ja kapakka kuulostaa tosi kivalta yhdistelmältä ehkä, hyvällä tai pahalla säkällä myös Jänö jurottaa siellä, missä muuallakaan se nyt sitten olis. Mut mä oon sitten ihan kiltisti ja hissunkissun, luen vähäsen runoja ja oon niin hiton ihana ja soma ja kaikin tavoin huikein nainen maailmassa, ettei tää päivä vaan voi mitenkään latistaa mua.