GT

Edellisen kirjotuksen jälkeen lähin lähes suorilta Alkoon ja ostin pullon giniä. GT, herkkujen herkku, teki niin kovasti mieli. Mun suu sanoo yhtä, pää miettii toista ja kroppa toimii omien lakiensa mukaan niin, että sitä vaan löytää ittensä jostakin tilanteesta yllättäen tietämättä miten siihen varsinaisesti joutu. Kun alotin opiskelut, asuin ihanassa kaupunginosassa puistojen keskellä, ja monesti kun lähdin fillarilla kohti yliopistoa polkemaan kirpeän särisevässä syysaamussa niin löysinkin itteni punaviinin kanssa kaupungin toisen laidan puistosta lammen vierestä. Sitä sitten lipittelin ja seurailin lintujen liikettä mennäkseni loppupäiväksi yläkertaravintolaan litkimään bisseä ja lukemaan tentteihin. Luinkin, kyllä minä jaksoin, kyllähän se on jo paperillakin. Se, että luin ja jaksoin ja suoritin, eikä se tuntunutkaan yhtään miltään.

Mä nään unia Jänöstä, sen korvista ja hiuksista ja hymystä, sen huvittuneesta hymystä, joka ei jätä sen kasvoja sillon, kun mä jaksan panostaa ja olla hauska. Sehän mä oon, porukan klovni ja hauskuuttaja, nokkela näppärä veitikka, joka huvittaa toisia nasevilla kommenteilla juuri oikeassa paikassa oikealla ajoituksella. Se on eräänlainen taito sekin, olla sanavalmis ja fiksu, moni on vaan vitun ääliö ja tylsä vailla mitään sosiaalista kompassia. Mä en halua olla tylsä, mä nään painajaisia siitä, että mä oon ei yhtään mikään, että mä oon tasanen ja tylsä ja arkinen ja mun elämässä ei oo mitään muuta kun pienet sievät pikkuasiat hoideltavana. Sitä pelkoonko mä sitten juoksen karkuun päihtyneisiin päiviin ja baaritiskeille notkumaan, ettei vaan tarvittis olla ainakaan yksin tai itsensä kanssa herranjumala sentään. Yksin mä oon hauska vaan sillon, ku katon itteeni inhoten ja haudon murheellisia ajatuksia kun kana pesässään. Hauskuutta koko rahalla, todella.

Mun tekee sitä Jänöä mieli niin että kivistää. Välillä se unohtuu, sit se tulee taas takas ja täyttää mun pään niin, että tuntuu kun se olis joku pakkomielle joka yrittää syyä mun aivot tieltään vallatakseen kaiken tilan itelleen. Mut sitten kun se on poissa, mun mielessä vilisee miehiä kun kissoja, mielikuvia ja tunnelmia ja odotuksia, niin tahmeen miellyttävää että mä voisin upota vaan kokonaan ajatuksiini tai mikä vielä parempaa, mä haluisin liikkeelle kokeilemaan, kokemaan. Musta tuntuu, että mä suorastaan hitto tihkun seksiä kun mä ajattelen sitä niin paljon, ei se kaikki voi olla näkymättä, sen näkee miesten hymyistä kun ne kattoo mua, sen näkee pään kääntymisenä ja silmien pilkahduksena, sen tuntee joka millimetrillä sitä kehoa joka on mun ja joka kihisee pelkästä olemisen riemusta ja halusta.

Ja hitto mä turrutin tämän vuosikausiksi pois itestäni syömällä e-pillereitä niin kun kaikki muutkin. Kunnon tyttö, pidä huolta itsestäs, ota tästä varo raskautta. Seksiä millon vaan, vaan halua seksiin ei milloinkaan. Nyt kun koko tämä vuosi on menny ilman, mä sanon että paras päätös ikinä heittäytyä luomuksi. Ikinä en enää tasaa itestäni pois yhtäkään reunaa enkä impulsia.

Paitsi ahdistuksen, tylsyyden, pelot ja nöyryytykset. Mut niihin on täsmälääkkeitä, kerta-annoksia, sopivia doseja ja set&settingejä. Joka tarpeeseen oma pieni herkku punainen rusetti hännässään, ei mitään pitkäkestosia jokapäiväisiä mörököllejä viemään kaikesta kaiken pois, ei enää ikinä.