Syksy on hyvää aikaa. Huomaan, että välillä pyöräillessä hymyilyttää ja innostaa, no ei sen kummempi mikään kun ihan vaan olla elossa ja energinen, hyvällä tuulella hymy huulella tutuilla huudeilla. En mä oo oikeen mitään tehny enkä ratkassu mitään asioitani, se nyt sentään olis sellasta aktiivisuutta ja päätöskykysyyttä mihin tuskin ikinä tuun pystyyn, mutta tällä hetkellä ei paina ei ahista. Hommat skulaa ihan hyvin.
Joskin.
Juopotteluksihan tää on taas menny. On ollu niin paljo kaikelaisia syksyn kinkereitä ja bileitä, että joka toisena iltana on melki pitäny olla päällään ämpärissä tai muuten vaan hillumassa pitkin kyliä. Mä nyt sitten taas aattelin, että jos lopettas. Jospa sitä nyt sitten lopettas taas hetkeks, edes nyt loppukuukaudeks vaikka ja vähän tunnustelis, että mitä se elämä vois olla välistä ilman etanolin tuottamaa luuppia päivästä toiseen. Että tuskimpa se nyt sen parempaa taaskaa on, kyllähän mä sen tiedän, mutta kun kerran on ihana syksy, mun ihana lempparivuodenaikani, mun syksy ja sateiset ilmat, niin kenties sitä kestäs olla välillä selvänä.
Tai siis ilman alkoholia. Mä mitään selvänä halua olla jollei olosuhteiden pakosta olemaan joudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti