Jeesus mitä narkkarimenoa taas. Huumeet on hukassa, myllätään kämppää ympäriinsä että mihin helvetin vittuun ne ois voinu jossain sekopäissään tunkea. Ja sen kerran ku niitä oikeesti säästi, ettei popsi kaikkea pois kerralla, niin eikös ne sitten ite johonkin hukkaakin. Epäilevä Tuomas sisälläni vilkuilee välillä heilaa silmäkulmasta ja miettii, että vitun mulkun mulkku ootsä vieny mun päihteet saatana minä sut tapan jos oot vitun paska. Sweet romance, se on kuulkaa päihdeasiat sellasia että siitä on leikki kaukana.
Asunto on onneksi rajallinen, ja siivousprojekti erinäisiin paikkoihin muutenkin ollut agendalla, joten siinä samallahan tässä tulee lyötyä kaksi kärpästä yhellä iskulla. Jos mun huumekset täällä on, niin kyllä ne löytyy.
Istuin eilen eksän ja nyksän ja Been ja Jänön kanssa kaljalla. Kiva kombo meitä siinä, Heila sit lähti kotiin kun taas ihan ihme kyllä se ite aatteli olevansa niin humalassa, ettei sen seura oo enää kellekään miellyttävää ja ettei jopa sen oo ees ittekseen järkevää kiskoo enää yhtää tuoppia kitaansa. En vastustellu, minähän pääsin jäämään sit Jänöpupun kanssa kahden kesken johonkin tuhottoman kalliiseen menomestaan, jossa tällasina kalkkiksina jäätiin kyllä aulan puolelle ja jätettiin diskohelvetti niille, jotka helveteissä viihtyy.
Jänölle tilitin paitsi siitä, että pitäskö mun ja Heilan erota, myös siitä, että oisin siihen vähän ihastunu. Sit puhuttiin panemisesta noin yleisellä tasolla, Veestä ja sen naissotkuista sekä muuten vaan vatvottiin hommiamme. Astetta hatarammat mielikuvat on keskustelujen varsinaisesta sisällöstä tai siitä, että minkä vuoksi muutama pyryharakka mulle hermostu pilkun pintaan (vissiin halusivat Jänön ja olivat ihan että HäH DaA MiTeN VoI olla tollasen seurassa toi ihana ihana mies MITEN VOI). Onhan se Jänö ihana, se vaan ei joko oikeen sitä ite tajuu, tai sitten se on tehny yksinäisyydestä ja jurottamisesta sielunsa temppelin. Jos ei mitää koskaa kokeile, ei voi tulla turpaankaan. Tosin sillon ei voi tulla koskaan mitään muutakaan.
Yllättävän lepposesti olo on nyt (neljännen loivarin siivittämänä) sellanen, että on pääosin iha sama mitä se kelaa tästä mun ihastumisestani tai mistään tänään, on jotenki sellanen maailmanlopun meininki taas etten aivan erityisen paljon juuri tällä hetkellä pelkää kasvojen menetystä tai muutakaan ärtymystä sen taholta. Minä en sitä vainoo tai muuten ahdistele, joten en nää mitään syytä, miksei siihen kohdistuva ihastus ole vaan ja ainoostaan imartelevaa, vaikkei se musta niin innostunu oliskaan. Asia erikseen tietenkin Heiluuden ja Jänön ystävyys, sekä se, että kaverin tyttöystävähän tuppaa olemaan luokkaa ei-saa-koskea.
Veelle ehdotin lisäksi kimppa-asumista, jos tässä muutto tulee eteen. Sen kanssa vois olla hauska jakaa asunto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti