No kas mitäs tässä! Ihan jees, aurinko paistaa ja mun mielikin paistaa rapeita ajatuksia ja fiiliksiä niin vauhdilla että tarttis varmaan skootterin, mikä depressio häh, emmä sellasesta kärsi, oonko muka joskus kärsinyt? Tervetuloa mania, heipparallaa typerä masennus. Älä tuu takas pliis, kerää luusi siis.
Oon taas ryypänny. Ei mikään yllärijuttu. Dokatessa sattumalta päädyin Pörröpään luokse yöksi, sillä on ihan helvetin mahtava kämppä nykyisin. En ookaan tässä uusimmassa kämpässä käynyt, kas kun se on heilastellut sen ajan kun se on tuossa asunu, ja yrittäny vissiin olla kunnolla muiden naisten kanssa jottei oman kanssa tulisi kränää. Tai mistä minä tiiän, nyt se kuitenkin ite mut mukaansa pyysi, kun lähettiin Kirjailijan luota jatkoilta hiipiin valoisaan kesäaamuun. Juotiin siideriä, poltettiin hatsia, turistiin niitä näitä ja voi sitä murua kuinka sitä jännitti olla mun seurassa, kun ei olla pitkään aikaan oltu kahdestaan ja kun edelleen joku kipinä siinä välillä lyö tahtia tapaamisiin niin selvästi että siitä voi melkeen ottaa kädellä kiinni ja pistää taskuun talteen. Joten samaan sänkyynhän sitä mentiin, sylikkäin ja silitellen ja toisen hengitystä kuunnellen ja arvatahan sen saattaa miten siinä käy - sammuttiin totta kai. Aamulla töissä oli vähintäänkin lupsakka olo, etten sanoisi, menee aika kierroksille ku juopottelee aamuun saakka ja nukkuu miten sattuu muutaman tunnin ja sitten skulaa päivän bentsopöhinässä. Pienessä vaan, jottei iske alkoholimasennus, emmä töissäni ny sentään missään kuoseissa ole.
Kirjailijan kanssakin on tullu aika paljon tinailtua, mutta nyt Kirjailija ja Jänö on riidoissa ja oon siitä murheellinen. Mä en tajuu tollasii ihme pullisteluriitoja, jossa varsinaisesti ei oo mitään muuta kun jääräpäistä ylpeyttä jaksaa olla loukkaantunu jostakin toisen hölmöilyistä. Joo, ihmiset sanoo toisilleen pahasti etenkin päissään, ja Kirjailija oli vissiin avautunu verkossa (mitä mä sanoin siitä tekniikan kehityksen tuottamasta luvattoman helposta yhteydenpidosta via kännykät ja tietokoneet...) Jänön asenteesta ja tavasta olla ja kuka tietää mistä hitosta, josta Jänö toki fiksuna ja filmaattisena veti herneet nenään lyöden välit poikki. Minkälaisten teinipoikien kanssa mä oikeen pyörin? Ja toikin koko pöljä tappelu kai sai alkunsa vaan siitä, kun Jänö ei tullu vuosisadan bileisiin, jotka mulla oli kunnia järjestää.
Ei sillä, kiva olis ollu jos olis tullu meinaan oli sellaset kekkerit että oksat ja männynkävyt tieltä pois. Mut että siitä nyt silti tarttee riitaa kehittää kenenkään kanssa, niin sitä en tajuu. Oon ite ylipäätään kehno tappelija, mulla ei riitä kärsivällisyys niin paljoo että saisin riideltyy edes kesken riidan kovin kauaa kovin kunnolla, alan yleensä hihittään ku lähen jollekin metatasoille koko touhussa tsiigaileen itteeni ulkopuolelta irti tunteista ja tunnelmista, niin eihä siitä sitten mitää tuu. Saati sitten, että jotain vihanpitoo pystysin jaksaisin saati haluisin ylläpitää päiviä tai viikkoja, hitto vie kuukausia, niinku ton skenen kundit tekee. Kirjailijaki aikanaan piti jotain ihme vihanpitoo mua kohtaan jonku vuoden, haloo onks valoo ja miks vitussa?
Että näin se elämä taas virtaa ja pulppuaa suonissa ja mielessä, mielen vieressä kropassa koko hela hoidossa, että miten sitä ees vois olla vihanen kellekään kun kaikki on niin kovin ihania ja kauniita ja mahtavaa seuraakin. Jalat syyhyää päästä radalle ja paikkoihin, ihmisten koteihin kapakoihin ja jonnekin jännittävään, bileisiin ja syleihin ja loputoman pitkiin valoisiin öihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti