Yritän sanoittaa ja tavoittaa sen, mikä painaa ja kalvaa. Kutsun ahdistusta paniikkia itsesoimausta syyllisyyttä ja häpeää lietsovaa sisäistä ääntäni Pirjoksi ja komennan kiertäviä kehiä huomatessani että Pirjo pää kii kita kii leipäläpi umpeen. Huonosti se kuuntelee, mutta treenaustahan kaikki vaatii.
Se mitä pelkään on (taas, johan tästä olen aiemminkin samat sanat saanut esiinkaivettua tätä samaa pelkoa kuvaamaan) että K ei tarvitse minua enää. Jos asiat nyt alkavat luistaa, niin sen sijaan että siitä seuraisi minulle hyvää siitä seuraakin minulle paitsio ja vaihtopenkki, että en enää olekaan elämässä tärkeä kun aikaa ja energiaa riittää muille. Pelkään siis, että kelpaan huonojen aikojen tueksi ja turvaksi, ja kun maa alkaa kantaa jalkojen alla, ei minulle olekaan enää käyttöä vaan muut ihmiset saavat ne hyvien aikojen riemut ja ilot. Että minä jään ilman! Että minulle suodaan vain se synkkä ja masentunut ja ahdistunut K, ja elämäniloinen jaksava rakastava nauttiva K meneekin muille jakoon.
Ja että sitä rakkautta ainakaan ei heru minulle.
Tämän kai pitäisi jotenkin auttaa ja helpottaa, että saa sanottua ääneen sen, mitä pelkää ja mikä huolettaa. En ymmärrä, että miten tämä mitään auttaisi, eihän se osin relevantti huoli siitä yhtään mihinkään poistu vaikka ääneen sitä rallattelisin menemään päivät pitkät ja hitto vuodet toisensa perään. Kaikenlaiset terapiaohjeet ja oppaat tuntuvat olettavan, että ihminen on jotenkin hölmö. Että esimerkiksi joku tällainen pelko ja ahdistus olisi jokin tuntematon mörökölli, että siitä suurin osa olisi jonkun hämärän peitossa ja että jos sitä valoa tarpeaksi mörköä kohtaan sihdataan niin sitten se pienenisi piiskuiseksi mönkiäiseksi jonka voi tallata kengänkoron alle tai ainakin leuan alta kutitella leppeäksi leikkikaveriksi. Tai että ne pelot olisivat jotenkin epätodellisia ja epärealistisia, kuvitteellisia hölmöilyitä, ja tällainen ahaa-elämys syntyisi kun ääneen pelkonsa kuuluville kajauttaisi. Vaan kun ne möröt ovat ihan oikeita ja olemassa, kyllä minä ymmärrän mikä pelottaa ja miksi, eikä tämä ymmärrys sen ahdistuksen määrää saa laantumaan.
Ehkä en tätäkään nyt osaa jotenkaan oikein. Pirjo, oles hiljaa nyt taas.
I fink U freeky and I like you a lot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti