Kuukautiset särkee selkää ja lanteita ja vihloo oikeaa reittä pitkin polveen asti. Puhumattakaan kipeistä rinnoista, kipeästä mahasta, sekaisista suolista ja päänsärystä joka iskee varoittamatta ja saa olon kiukkuiseksi tai itkuiseksi tai itkukiukkuiseksi. Laskin joskus, että vuodan verta noin kolme kuukautta vuodessa. Miettikääpä sitä kaikki miehet, tällaista tämä on hyvin monen kohdullisen elämä, ja puhutaanko ääneen tai otetaanko tätä vakavasti niin e-heijei heh heh höh röh siellä se kiukuttelee, taitaa olla puolukkapäivät. Voisi tunnelma muuttua jos edes joskus jollain tavoin joutuisivat tämän kokemaan. Maailmassa olisi kerran kuussa kansallinen vapaaviikko, jos kuukautiset olisivat miesten juttu.
Tai että kuinka monen menkat tälläkin hetkellä alkavat jossain slummeissa ja röttelöissä, aavikoilla erämailla sodissa ja kauhussa, eikä ole välttämättä ketään, joka auttaisi. Jos missään koskaan joutuisin pulaan, valitsisin auttajakseni aina naisen tai naiseksi olettamani henkilön ihan juuri siitä syystä, että jos ei muuta niin kuukautiskokemukset meitä toisiimme sitoo, niitä läpikäyneet ymmärtävät yksityisyyden, herkkyyden, nolouden ja piilottelun päälle, niitä läpikäyneet vääjäämättä tietävät miltä tuntuu aivastaa kesken kaiken kuukausikierron ja miksi se aivastaminen ei aina ole hyvä idea.
Suosittelen kaikille myös kuukuppia.
Kuukautisten ohella sorkin aivojani juomalla koko viikonlopun K:n kanssa kaljaa ja olo on kuin katujyrän alla ja itkettää, itkeä pillitin eilen ja tänään ja tietenkin heti työpuhelin soi ja pitää jaksaa hoitaa ja olla ja hymyillä ja selvitää ja kun minä en halua mitään muuta kuin K:n, en mitään. Taas siitä meidän välisestämme useaankin otteeseen kommentoitiin, mutta kun ei se koskaan etene mihinkään eikä tule sanoiksi puhutuksi niin nyt minun on pakko luvata itselleni tämä: ennen kuin kesä menee ohi niin asia on puhuttava selväksi eli halkipoikkipinoon, ehkä ennen loman alkua että voin itkeä sitten lomani rauhassa ilman toisten uteliaita katseita ja kysymyksiä. Olen aiemminkin tainnut kirjoittaa olevani niitä eläimiä, jotka hiipivät jonnekin kiven koloon piiloon haavojansa nuolemaan, sieltä tulee joko kuolema tai pelastus mutta yksin se on tehtävä.
Voi myös olla, että tuo kuvaus haavan nuoleskelemisesta on Lassie palaa kotiin -kirjasta, jossa pitkin saarta kotiin palaava koira joutuu kaikenlaisiin kohtaamisiin ja minkä lie haavankin vielä tassuunsa repäisee reuhtoessaan. On vaikea muistaa ja tietää mistä kaikesta on napannut sanoja ja sanontoja, äänenpainoja nyansseja ilmauksia ja tarinoita, ne kietoutuvat yhteen ja muodostavat lopulta jonkun oman uuden sanaleikkiviidakkonsa.
Miksi vittu saatanan on niin, että minä olen tärkeintä mitä sillä on, mutta se ei sitten kuitenkaan ole rakkautta? Pitäisi kysyä. En haluaisi, koska jos asiasta ei puhu, jättää se mahdollisuuksia, puhuttu asia taas on läpikäyty ja siitä on silloin toiveet karsittu. (Paitsi oikeasti aina ei ole koska asiat myös elävät ja muuttuvat, ja siksi kai luulen aiempien tyrmäysten olleen jotain entisten aikojen hölmöyksiä hänen puoleltaan vaikka todellisuudessa ihmiset eivät juuri koskaan juuri millään tavalla muutu näissä asioissa. Tulen tekemään itsestäni taas kerran pellen, mutta jos tällä kertaa sitten lopullisesti tämän suhteen lopettaen). Toiveet eivät ihan helpolla nimittäin karsiudu ja pelkään, että tämä kipu jota kannan nyt saattaa sitten kuitenkin paljastua siedettävämmäksi kuin se kipu jota tulen tuntemaan kun sielunkumppaniani lähden ehdoin tahdoin kivun pelossa hylkäämään. Että oonko ihan aasi, moni ei elämässään ikinä saa mitään tällaista mitä tämä meillä oleva on, eikä moni saa edes palasta tästä. Miksi aina pitää haluta ahmia kaikki heti tänne (heti, no heh ei tässä ollakaan kuin viidettä vuotta parkumassa), eikö voisi tyytyä vähempään. En tiiä, kun en yhtään tiiä mitään mistään paitsi sen, ettei tämän kanssa tosiaan kukaan voi auttaa, ei edes Lassie.
Särkee ja lujaa, pitäisi mennä kauppaan hakemaan kissalle ruokaa ja itkettää sekin. Aina pitää sitä, pitää tätä, enkä minä mitään sieltä kaupastakaan halua.
Yllättäen mietin sekä siltoja että kivopainoja taas aamuisin ja iltaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti