...no ettei ihan menisi elämä sohvalla istuessa ja K:a märehtiessä, niin kampasin tukan ja roiskin glitteriä poskipäille ja lähdin ensin hääjuhliin ja sieltä nopealla junakoukkauksella kohti Itä-Helsingin saunakekkereitä. Jonkun äijän kanssa länkytettii ravintolavaunussa sen sussusta ja jos vaan olisin lähteny niin se ois lennosta vaihtanu sussunsa muhun siksi yöksi, keski-ikäisten bilediskojen kautta hikisiin lakanoihin lääh puuh. No en menny vaan jatkoin matkaa, ja ties mistä sinne saunakinkereihin oli maaniteltu oikein klassisen kukkea pubiruusu iltaa sulostuttamaan ja rähisemään päissään omille perkeleilleen. Oon lukenu paikallislehtien pikku-uutisia juuri tällaisista illanvietoista, joten korkkasin kaljan ja polttelin itseni mukavaksi kun äkkipäätään oon helposti turhan nokkela ja siitähän ei arvaamattomat alkoholistit liikoja tykkää. En tarkoita missään nimessä sitä, että jotenkin halveksuisin tai kammoksuisin pubi- tai muitakaan elämän kukkasia, mutta se arvaamattomuus pakottaa pitämään tiettyä etäisyyttä jottei tule puukosta silmään tai huutoja niskaan. En ole enää niin piikikäs kuin nuorena, ja mikä parasta, ymmärrän nykyään jopa välillä pitää pääni kiinni.
Pubiruusu kuitenkin sotki suunnitelmat sikäli, että skippasin juna-äijän ja hääbileet tavoitteenani päästä panemaan TM:n kaveria tai oikeastaan niitä molempia. Ruususella oli kuitenkin omat suunnitelmansa tulilla illan isännän suhteen, ja metakasta päätellen enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti bileisäntä lopulta kohtaloonsa alistui, joten jäi kaveruskimpat sitten kokematta. Ehkä hyvä niin, itkua ja hammasten kiristelyähän se siitäkin olisi seurannut. Armeliasta, että joskus maailma tekee intervention vaikka sitten juopon naisen muodossa ennen kuin ehtii kaikkia omia mielitekojaan toteuttaa.
Ja nyt alkaa taas uus viikko ja uudet arkiset rutiinit ja jotenkin dokaaminen jossain Itä-Helsingin pusikoissa ihan perusdokujen kanssa tuntuis paljon houkuttelevammalta kun tuijottaa toimiston ikkunasta pihalle ja laskee minuutteja että pääsee kotiin että pääsee lepään että pääsee nukkuun että pääsee huomenna töihin.
Niin ne sanoo, tsekkaa päivä kerrallaan,
mut sen sijaan et oisin itteni herrana
Oon ruuhkassa, käet puuhkassa, puren huulta.
Maanantaista lähtien rutiinit viiesti luuppaa.
Sama fiilis muilla, ainaki ne näyttää siltä,
et tekis mieli omat ja toisten ranteet viiltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti