Ei jumaliste mä en näköjään voi nähdä sitä K:a enää ollenkaan ilman, että oon ihan vitun masentunu kiukkunen vihanen pettyny heti sekunti tapaamisen päättymisen jälkeen. Ei tästä tule mitään, asia selvä, nyt tämän pitää antaa olla siellä off-tilassaan ihan täysin kerran se ei enää halua pitää muhun yhteyttä enkä minä enää pidä siihen yhteyttä. Ei mitään satunnaisiakaan tapaamisia sitten enää ollenkaan ei ei ei kannata. Oon niin loputtoman onneton tämän suhteen kanssa ja näköjään tulen myös olemaan loputtoman onneton jos yritän sen pitää elämässäni millään muotoa mukana, joten johtopäätös on selvä: ei sitten. Kuuleman mukaan Naapurin Rouva ja ex-Heila sanoivat sille syksyllä, että pitäisi etäisyyttä minuun silloin, kun se sienten popsimisen jälkeen oli jossain selkeämmässä ja positiivisemmassa tilassa, ja näköjään se on ottanut lusikan todellakin kauniiseen käteensä. Selvää lopetustahan minä toivoinkin, niin että mitäpä tässä enää poraamaan yhtään mitään sen suhteen. Ei mikään pysy väkisin, antaa olla.
Lisäksi pitää lopettaa suhde Tavallisen Miehen kanssa, haluan olla ihan vapaa ja välinpitämätön kaiken suhteen. On selvää, että teen sille nyt ihan just sitä mitä ei pitäny, eli roikotan sen sydäntä siinä löysässä hirttonarussa missä omaani on roikotettu jo vuosia, jahkaan ja vehtaan ja pompotan ja pidän just sopivasti välimatkaa niin, että olen melkein siinä mutten sitten kuitenkaan. Ei siitä tämän kummempaa tule, laastari teki tehtävänsä ja hoivasi sydäntä takaisin itseriittoisen yksinäiseksi Suuren Rakkauden jäljiltä, seuraavaksi on otettava nokka kohti niitä kuuluisia seuraavia pettymyksiä.
Vittu kun vituttaa enkä jaksa uskoa, että tämä elämänvaihe tulee ikinä olemaan sellainen, jota katson taaksepäin hymyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti