Oli ihanaa. Hyvin välitöntä ja helppoa, ei vaivaantuneita hiljaisuuksia tai tauotonta pakonomaista puhumista, jotenkin ihan vaan luontevaa ja mukavaa yhdessäoloa. Sunnuntaina se työntyy mun sisään heti aamusta unen ja valveen rajamailla, huomenta ja suudelmia ja tuntikausia hikistä kiehnäämistä, panemista, suutelemista ja silittämistä, välillä mietitään josko sitä nousisi ja lähtisi käymään kaupungilla mutta jääkaappia ja siideripulloa pitemmälle ei päästä kun kosketukset muuttuvat jo vaativammiksi, suudelmat syvenevät ja kohta se on taas mun päällä ja sisällä ja sylissä ja edelleen kaikki on niin kovin luontevaa, helppoa ja ihanaa. Se on ihana ja mä tunnen itseni ihanaksi sen seurassa, pihalla sataa räntää mutta mun sisällä tuikkii lämmintä ja pehmeää kesäyön valoa.
Asemalla se suutelee mua ja pitää kiinni kädestä, en malttaisi lähteä ja olen pienessä hiprakassa kaikesta, ehdotan että tulisin sen luokse jo seuraavaksi viikonlopuksi ja se hymyilee ja pyytää, että tulisin jo perjantaina vaikka menisi myöhäiseksikin. Hupsua ja romanttista mutta olkoon, antaa mennä kun kerrankin tuntuu kivalta, mä haluan kulkea sen kanssa käsikädessä kaupungilla ja suudella liikennevaloissa ja hivuttaa käsiä paidan alle, olla juuri se sellainen hupsu kevätrakastuja joka ei malta pitää käsiään irti toisesta missään.
Hormonien huumassa oon myös helvetin paska käyttämään ehkäisyä. Mikä siinä kondomissa on niin vaikeeta muistaa, miten aina annan tilanteiden mennä nautinto edellä aivot perässä, miksen mä opi. 90-luvun lama ja leikatut sosiaalipalvelut, siinäkö syy välinpitämättömään toimintaani. Hetken huumassa ajattelen vain kaikkea käsilläolevaa, viikko pari myöhemmin kadun ja kärvistelen ja pelkään ja toivon ja stressaannun. Eihän se nyt ole sen arvoista, ja silti toista kaavojani. Olen typerys ja mars soittamaan lääkäriaikaa nyt, pakkohan tämä ehkäisyasia on taas saada jollekin järkevälle tolalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti