Mulla on ongelmia pitkäjänteisyyden kanssa. Oon niin saatanan kärsimätön, etten saa pakotettuani itseäni sellaisiin toimiin, jotka vaatisivat päivästä toiseen jaksamista, tehdyissä päätöksissä pitäytymistä, hampaan puremista ja kyllä se siitä, jaksa vielä vaan. Mä kaipaan edes välillisiä palkintoja lähimpään odotushorisonttiin väikkymään, muuten ei mistään tule mitään. Kuka helvetti jaksaa panostaa johonkin josta onnea seuraa tyyliin vuoden tai vuosikymmenen päästä, mä haluan kaiken heti tähä mulle nyt.
Eli en mä siitä K:sta osannu pysyä erossa, parikin iltaa taas meni sen seurassa, ja itseinho on valtava. Niin valtava, että hirsipuu ja koskihukuttautuminen alkaa tuntua relevanteilta ratkaisuilta, mä niin tajuan jotkut nuoren Wertherin kärsimykset aivan uudessa valossa näiden kokemusteni jälkeen. Että mitä on, kun ei hitto saa sitä mitä haluaa muttei onnistu nitistämään halujaankaan ja lopulta on niin umpikujassa pulassa jumissa, ettei näy pakkokeinoja kuin. Huh huh, sano, on se rakkaus rankkaa. Ja tämän viikon aloitan jälleen vannomalla ja vakuuttamalla, mun kerta kaikkiaan täytyy, pakko olla etäällä kun lähellekään ei päästetä.
Vihaista mieltä ja itsesoimailua kummasti lievittää se, että Naapuri nyt pyysi kuin pyysikin sille lomailulle. Ja minä lähden kuin lähdenkin. Ja mua jännittää, tuntuu niin epätodelliselta, odotan koko ajan että tulee joku aprillia syö silliä kunhan kusetin -viesti tai tilanne, tai että se peruu, tulee järkiinsä, ehkä mä vielä bussissakin vääntelen käsiäni ja mietin että mihin oon pääni pistämässä, mitä se miettii koska tämä on kyllä jo melkosen härskiä toimintaa. Ja seksiä, sitähän mä mietin enkä malttaisi odottaa, Samalla takaraivossa jyskyttää ja kuiskuttaa epäluuloinen ääni, mitä mä tässä oikein olen touhuamassa, haluaako se oikeestaan vaan poltella pilveä ja siksikö se raahaa mua jonnekin mukanaan, eihän siinä ole tolkun häivääkään, rahallahan sitä saa ja miksi kaikki tämä vaiva, oonko mä yhdelle jos toisellekin vaan hupsu päihdelipas jota voi ravistella miten sattuu, miks mä pelkään koko ajan että mua käytetään hyväksi, miks mä annan käyttää itteeni hyväksi.
Tässä menee Naapurit ja K:t sekaisin, ja mitä vanhemmaksi mä elän ja mitä useampia ihmisiä tapaan, sitä vakuuttuneempi mä oon siitä, että suurin osa ihmisistä on typeriä paskiaisia ja ne jotka ei ole typeriä, on sitten sitäkin kohtuuttomampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti