11.1.16

Vain hyvää tuulta

Tuu jo tänne mun viereen ja mähän menin totta kai, varovasti suudelmista vaatteiden riisumiseen, sormet hapuilee ja löytää tietenkin etsimänsä, hengästyttää ajatellakin muistaa muistella millaista se oli, sen kanssa kaikki sulautuu niin hyvin yhteen että apua, näinkö hyvää tää voikin olla, näinkö ihanalta voi tuntua painautua toiseen ja toista vasten, koskettaa ja olla kosketettavana, no se oli aika mahtavaa vai miltä susta tuntuu joo apua jumalauta millasta seksiä. Ihan mieletöntä, niin mieletöntä että tekisi mieli kirjottaa laatusana tavuviivoja käyttäen, siten voi tekstuaalisesti alleviivata Suurta Mielihyvää, ja sitä tämä tosiaankin tuotti ja jottei yhdessä rundissa olisi tarpeeksi jaksaa se aina ottaa uusiksi, se puhuu mulle niitä näitä sieltä täältä ja tokasee yhtäkkiä kuinka pantavan näkönen mä oon mun punasessa hupparissa (note to self: ei sillä aikuisesti pukeutumisella olekaan kiire) ja miten kiihottava mä oon polvillaan sen edessä ja tuu jo mun päälle tuu takaisin.

Ja sitten lähdettiin vielä bileisiin. Välipano kotosalla, baarista sänkyyn ja sängystä baariin, hengästyttävän hilpeää hulluttelua etenkin kun se kertoo miettineensä jo pitkään että se haluais lähteä mun kanssa viikonlopuksi jonnekin, tiedäthän, että sä ja mä, sinä ja minä, no vittu seksilomalle. Naurattaa ja sanonkin sen sille, ihanko tosissas sä pyydät mua nussittavaksi toiseen kaupunkiin pakoon täältä, ihan tosissaan juujuu lähetkö. Ja totta kai mä lupaan lähteä koska ei mulla tässä ole mitään menetettävää (sydän, ei en usko, ei se jaksa sykkiä kuin K:n perään) eikä noin novellimaiseen ehdotukseen voi kuin myöntyä, jos se morkkiksestaan selvittyään edelleen tahtoo viedä mut jonnekin pantavakseen niin kyllä mä lähden.

Tää oli nyt se kolmas kerta, kyllähän tätä pedattiin jo kaikilla niillä pyhientoivotteluviesteillä. Määrätietoista ja järjestelmällistä, ei ole enää vahingosta kyse jos nyt alkujaankaan oli, tuleeko tästä salasuhde, oonko mä kohta joku toinen nainen niinkun halpahintasissa kioskipokkareissa tai katkeroituneiden nelikymppisten itsetilityksissä, kadunko mä tätä jonkun vuoden päästä että ei hitto mihin lähdin mukaan, mitä mä nyt sellaseen suostuin miksi. Ja taas mä askaroin, että pitäskö mun sitten jotenkin olla tässä se vahvempi ja joku kypsä ja aikuinen ja reilu ja rehti ja emmätiä, Naapurin parisuhdetta säästääkseni sanoa sille ei ja heti tätä pohtiessanikin tiän kyllä etten tule niin tekemään, pallo on sillä ja tehköön kuten parhaaksi haluaa, sen valintoja ja sen asioita. Ja mä haluan sitä niin että iho kipunoi.

Lisäksi mä olen hyvällä tuulella. Tänä vuonna kaikki mitä mä teen, mä teen rinta rottingilla suu hymyssä silmät sikkurassa, mä kerta kaikkiaan rupean olemaan onnellinen N-Y-T. Nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti